tag:blogger.com,1999:blog-327701492011-09-30T15:18:11.311+03:00Depressiivinen rajatilatyttönen selvittää kulkuansa elämän ja kuoleman rajalla, sekä seikkailee ihmemaassa.mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.comBlogger631100tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1677373618511504752007-02-24T02:53:00.000+02:002007-02-24T02:55:32.080+02:00"Katsoessa ulkopuolelta<br />itseään ja mitä on tekemässä<br />ja minne se on menossa<br />pitäisikö jotenkin reagoida<br /><br />Olotilanormina<br />Tila joka määritelmän mukaan<br />voi kestää jopa vuosia<br />jos siinäkään ehtii parantua<br /><br />Karman laina korkoineen<br />siirretty perintään<br />Oppii minkä hintaiseen<br />lähdettiin me kyytiin<br /><br />Unohtuneessa vaiheessa se<br />kaikki tuhlattiin<br />Mut jotain voi kai tulkita<br />aukoista katseen valossa<br /><br />Ravistettu hereille<br />unen silti katkeamatta siihen<br />Tai edes muuttumatta<br />tai usvan katoamatta tuuleen<br /><br />Selviytymiskeinoja<br />välinpitämättömyydestä<br />Korostettuun itseironiaan<br />Todellisuutta puskuroituna<br /><br />Leikkaamalla valon määrää<br />varjotkaan ei enää näytä<br />niin syvän tummilta tai<br />yhtä selkeiltä<br /><br />Karman laina korkoineen<br />siirretty perintään<br />Oppii minkä hintaiseen<br />lähdettiin me kyytiin<br /><br />Unohtuneessa vaiheessa se<br />kaikki tuhlattiin<br />Mut jotain voi kai tulkita<br />aukoista katseessa<br /><br />Syväintensiivikurssina<br />psykiatrisia toimia<br />jotka oman kokemuksen kautta<br />täysin aukee<br /><br />Onnellisten jakojäännökseen<br />soveltumattomien sirkukseen<br />siivilöityneiden keskuuteen<br />yllättäen pääsee<br /><br />Karman laina korkoineen<br />siirretty perintään<br />Oppii minkä hintaiseen<br />lähdettiin me kyytiin<br /><br />Unohtuneessa vaiheessa se<br />kaikki tuhlattiin<br />Mut jotain voi kai tulkita<br />aukoista katseen valossa"<br /><br />-Apulanta-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-167737361851150475?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-51751137840325329752007-02-02T17:16:00.000+02:002007-02-02T17:18:01.992+02:00Hengitän, mutten elä. Lääkezombie vaeltaa keskuudessanne. Ja jos tää kipu ei pian lopu niin mä leikkaan jalkani irti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-5175113784032532975?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-55151080682086175802006-12-30T07:43:00.000+02:002006-12-30T07:48:02.587+02:00Uin jäisessä meressä. Viilsin käteni auki taas kerran. Mua rasittaa kaikki. Mutta mä olen keksinyt keinoja, mistä tulee hyväkin olo. Ja pian kaikki muuttuu, huonommaksi vai paremmaksi, en tiedä, mutta toivon jälkimmäistä.<br /><br />"Mä olen verta mä oon väkivaltaa<br />mä haluan huutaa ja satuttaa<br /><br />Mä luulin että viha väsyy<br />suru sammuu tai himmentyy<br />mä luulin että kipu häipyy<br />menee kadoksiin<br />mut se ei olekaan niin<br /><br />Mä luulin että hallitsen tän<br />mun mielen ja mun elämän<br /><br />---<br /><br />Mut se ei olekaan niin!"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-5515108068208617580?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-31600320555196392882006-12-29T19:02:00.000+02:002006-12-29T19:10:10.828+02:00Tämä kaikki pimeys lannistaa minua. Voitteko ymmärtää rakkaat lukijani tätä vuoristorataani? Herään aamuyöllä ja olen täynnä energiaa, samalla levoton ja keskittymiskyvytön ja iltaa kohden se kääntyy junan alle hyppäämisen suunnitteluksi. Minusta on tullut ruma ja lihava. En jaksa välittää ulkonäöstäni. En jaksa välittää toisten tunteista. En jaksa välittää mistään. HAluan vaan lopettaa tämän kaiken! Haluan viillellä itseni juovikkaaksi. Kissaeläin. Kaikki on niin turhaa. Rakkautta ei ole. Hyvyyttä ei ole. On vain ikuinen pimeys ja yksinäisyys. Ei tätä voi kukaan ymmärtää. En pysty antamaan periksi, koska se veisi minut hautaan. JA kuitenkin samalla se olisi ainoa keino selvitä. Päästää irti ja kestää se yksi pimeä hetki ja huomata, että siitä voi selvitä. Mä en usko mihinkään, mä en halua mitään. Mä en odota mitään. Mulla on kaikkea hyvää tiedossa tulevaisuudessa, ja se kaikki tuntuu ihan yhdentekevältä. Haluaisin kahlata jäiseen veteen ja uida pois. Jättää tämän maallisen kärsimyksen. Mä olen täysin tyyni. Mua ei itketä, mua ei pelota. Mä voisin lähteä olkaani kohauttamatta, silmääni räpäyttämättä. Lopettaa vain olemisen. Ehkä lähdenkin ulos. Kävelylle, miksikäs ei..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-3160032055519639288?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-26891562091030765282006-12-28T19:40:00.000+02:002006-12-28T19:41:22.907+02:00"on vaikeaa edes hengittää"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-2689156209103076528?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-22078885870030091322006-12-26T21:04:00.000+02:002006-12-26T21:05:11.809+02:00"Elämä voi olla, kuin sokkeloinen talo.<br />Ja linnakin vain pelkkä vankila."<br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br /><br />ikävä<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-2207888587003009132?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-16447603033142281882006-12-26T11:17:00.000+02:002006-12-26T11:26:45.978+02:00Ei minusta ole tähän elämään. Olen lihonut taas yli 100kilon.. Ruma ja lihava. Lääkkeet. Minkäs teet. Ja kaiken tän henkisen kivun päälle fyysinen kipu niin etten voi liikkua, en pysty mihinkään. En usko rakkauteen. Mitä järkeä on jatkaa elämää maailmassa, jossa ei ole rakkautta? Kai mä sitten aiemmin uskoin että rakkaus olisi se mun elämän tarkoitus. Löytää joku täydellinen match. Tai edes pystyä antamaan maailmalle jotain. Ettei tämä mun kärsimys olisi turhaa. Mutten mä pysty mihinkään. En voi antaa kenellekään mitään, kun en jaksa puhua, mihinkään lähtemisestä puhumattakaan. En jaksa katsoa tv:tä, en lukea kirjoja, en edes lehtiä, en jaksa siivota, en kuunnella musiikkia, töistä ja opiskelusta puhumattakaan, en jaksa nähdä ihmisiä, enkä olla yksin. Olen täysin kyvytön. En saa orgasmia edes itseni kanssa. Olen lihava ja ruma. Olen hankala ja taakka kaikille jotka tunnen. Parempi kun vaan lähtisin. Lopettaisin tämän kitumisen. <br /><br />Kävin "uimassa". Yritin hetken olla saunassa, mutta kaikki asennot olivat niin kivuliaita, etten pystynyt. Alkoi itkettämänn altaassa, kun sattui niin, ja kun tajusin oman kyvyttömyyteni. Hetken seisoin hierovan suihkun alla. Kotimatkalla poikkesin Heseen syömään jäätelön. Se ei maistunut miltään. Halusin vaan tehdä mitä tahansa, ettei minun olisi ollut pakko palata tähän kuolinkammioon. Ja toisaalta en haluaisi poistua täältä, turvapaikastani. Enkä halua sairaalaan, mitä hyötyä siitä olisi?<br /><br />Ehkä on parempi taas vetää pää täyteen lääkkeitä ja sammua.<br /><br />Mun unelmien maailmassa, mun ei tarvitsisi nukahtaa yksin, vaan voisin nojata jonkun olkapäähän, mutta se on vain unta. Mua väsyttää. Haluan tuhota itseni täysin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-1644760303314228188?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-91160314218720540812006-12-25T22:06:00.000+02:002006-12-25T22:18:32.734+02:00Seksuaalinen suuntautumiseni muuttuu, tai sitten olen vain oppinut vihdoin olemaan rehellinen itselleni. Olen pyörällä päästäni. En tee asioille mitään, en koskaan uskaltaisi, mutta tuumin ja ihmettelen ihmisiä ympärilläni ja tajuan ettei kaikki olekaan niin itsestään selvää. Muutenkin maailma pyörii hurjaa vauhtia ympärilläni. En pysy perässä, vaan näen kaiken kahtena ja huojun eteenpäin epävarmoin askelin. Rakastan kylpemistä, ja ystäväni opetti minulle uuden itsekidutuksen muodon.. Nyt odotan iltaa, kylpyä ja itseni hellimistä. Kipua ja nautintoa. Kun vain tietäisi missä menee raja. <br /><br />Elämä tuntuu sietämättömältä, en jaksaisi sitä yhtään, mut jospa se viel joskus helpottuis.. Olen niin sairas ettei mistään tule mitään vaikka kuinka yritän vuoronperään rentoutua ja ryhdistäytyä..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-9116031421872054081?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-76204069783035820112006-12-25T16:02:00.000+02:002006-12-25T16:03:33.811+02:00"Sä olit perhonen, jonka siivet<br />eivät kauas kantaneet,<br />Sä väsyit kylpyhuoneeseen"<br />-Apis-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-7620406978303582011?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-75780515133768212792006-12-25T09:02:00.000+02:002006-12-25T09:05:47.330+02:00Haluaisin repiä itseni rikki. Näin unta reisien viiltelystä. Ei mikään huono idea, mutta yritän välttää. Olen ihan puhki, vaikka juuri heräsin. Haluaisin vaan vetää pään täyteen bentsoja ja nukkua ja nukkua ja nukkua. Tajuttomana ei tarvitse ajatella. Vielä viikko, sitten toivon mukaan tuuli kääntyy kun muutan.. Jätän tämän itsemurhamisen pesäkkeen ja aloitan alusta. Saa nähdä onnistuuko Epäilen,mutta mulla on tukijoukot :) Nyt on paha olla. Nukkumaan kun en jaksa TAAAAAS päivystykseen. 2,5 viikkoa lääkärin tapaamiseen, se on pitkä aika, kun lääkitys on päin mäntyjä... Nojoo. Nukkumaan. Kauniita unia teille rakkaat lukijani.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-7578051513376821279?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-80709269205052077292006-12-23T19:56:00.001+02:002006-12-23T20:04:37.685+02:00Täytän paremmin kuin hyvin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kriteerit. Tämä siis usean persoonallisuushäiriön, vaikean toistuvan masennuksen, yleisen ahdistuneisuushäiriön ja ilmeisesti jonkin muunkin (jota pitäydyn tässä mainitsemasta) lisäksi. Kädet ovat rumat ja kipeät. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Olen alkanut taas ahmimaan. Tekisi mieli oksentaa, mutta toistaiseksi olen pystynyt välttämään sitä. Haluaisin vain pois tästä kaikesta. Elämässäni on paljon hyviä asioita ja ihmisiä, mutta minä olen epäkelpo. En pysty. Olen kyvytön kaikkeen. En osaa kattaa pöytää, e jaksa seurata keskusteluja, en jaksa sanoa sanoja loppuun asti, joten ihmiset eivät saa puheestani selvää. Minua väsyttää. Minua huimaa. Olen vajonnut johonkin syvälle. Niin syvälle, etten näe enää valoa. Missä piileskelet aurinkoni? Kävin kaksi päivää sitten hietsussa uimassa, vai oliko se eilen? Se auttoi vähän. Mutta vain vähän. Samoin kuin tämän päiväinen sauna. Onneksi ei ole lunta. Joulussa on muutenkin liikaa kestämistä. Puhelin meni rikki sen jälkeen kun olin "pudottanut" sen 3-4kertaa. Ensin valot pimenivät, sitten katosi kuuluvuus. Ei siitäkään ole enää mihinkään. Se on vähän niinkuin minä. Ensin katoaa valot ja sitten kuuluvuus. Kunpa se olisikin niin helppoa, että voisi vain ryhdistäytyä ja alkaa elämään... mä vaan satun olemaan niin sekaisin, etten pysty. Mielisairas! Epäkelpo! TURHA! Lähettäkää minut suoraan pois, kulkematta sairaalan kautta, kiitos!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-8070926920505207729?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-12020512818220741562006-12-03T04:18:00.000+02:002006-12-03T04:20:51.007+02:00Päivä päivältätämä käy vaikeammaksi.En osaa selittää teille niitä asioita, jotka minua piinaavat. HAluaisin tehdä hulluja asioita, vahingoittaa itseäni, kiivetä korkealle ja hypätä. En usko, että sairaalahoidosta olisi mulle apua. Terapia saattaa auttaa, tai jos vihdoin löytäisi oikeat lääkkeet. Mutta kaikista eniten mä tarvitsisin rakkautta. Pyyteetöntä huolenpitoa. Lempeyttä, hellyyttä, lämpöä ja läheisyyttä. Miksi tämä maailma on niin kylmä ja julma? Jumalani pelasta mut! Päästä mut pois!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-1202051281822074156?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-53262482059327781082006-12-01T03:58:00.000+02:002006-12-01T04:00:31.518+02:00Reilut 20 tikkiä oikeassa ranteessani kun viilsin valtimoa. Soitin elämäni ensimmäistä kertaa kriisipuhelimeen. Mä olen ihan seinähullu! Nyt nukkumaan kun vihdoin sain nukahtamiseen lääkettä riittävästi.<br /><br />APUA!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-5326248205932778108?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-42941332873129529962006-11-30T11:51:00.000+02:002006-11-30T11:52:56.536+02:00"Olen väsynyt moniin sanoihin<br />olen väsynyt itseeni<br />Jos sanot: jätä kaikki, seuraa minua<br />Jättäisin ja seuraisin"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-4294133287312952996?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-35746287304682788412006-11-30T09:42:00.000+02:002006-11-30T09:47:48.610+02:00"..Mä en tiedä mitä teen<br />olen nyt jo turtunut tuskan tunteeseen.."<br />-Leevi and the Leavings-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-3574628730468278841?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-87126460060333116512006-11-30T09:31:00.000+02:002006-11-30T09:38:40.964+02:00Nyt kun kaikki vihdoin on hyvin tämä muuttuu vain vaikeammaksi. En pysty enää opiskelemaan ollenkaan. Olen turhake. Ei se mitään. Minulla on hyviä ihmissuhteita, vaikken parisuhteeseen kykenekään. Olen muuttamassa hyvien ystävieni kanssa yhteen, olen varannut koiranpennun. Ja silti mä janoan kuolemaa. Haluaisin vain että tämä kaikki loppuisi. En pysty nukkumaan vaikka olen loputtoman väsynyt. En pysty itkemään vaikka olen täysin lohduton ja hukun tähän suruun. JA kun kaikki on hyvin. Kissat nukkuvat kainalossani, mulla on uusia vaatteita, mulla on rahaa. Mä olen saanut välit kuntoon isäni kanssa, toisaalta äidin kanssa välit ovatkin sitten pahemman kerran tulehtuneet. Mun muisti pätkii edelleen. Miksi mä jatkaisin? Musta ei ikinä tule mitään, vaikkakin menestyn kaikessa mihin ryhdyn. Ehkä mun pitäisi vaan jaksaa odottaa, että se tasaava lääkitys alkaisi auttaa. Antaisin mitä vaan siitä, että joku ottaisi mut syliin, silittäisi ja sanoisi kaiken vielä kääntyvän hyväksi. Noh, kaikkea ei voi saada, joten menen valitsemaan lääkepurkin ja partakoneenterän väliltä. Suukkoja teille ystävät rakkaat. Ehkä tää elämä ei vaan ollut mua varten.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-8712646006033311651?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-45415922017016444942006-11-30T00:51:00.000+02:002006-11-30T00:53:50.309+02:00Musta tuntuu että mä olen epäonnistunut ihmisenä.. En saa kiinni todellisuudesta vaan vajoan epäselviin, sameisiin kuvitelmiin jostain jota ehkä saattaisi olla olemassa. Minua ei voi rakastaa. Olen katkera ja väsynyt. Haluaisin hautautua elävältä. Tuntea kuinka keuhkoni täyttyisivät hiekalla. KAIKKI ON IHAN HYVIN!!! MIKSI MÄ OLEN NÄIN HELVETIN TUSKANEN???<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-4541592201701644494?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-78050912179053731872006-11-30T00:33:00.000+02:002006-11-30T00:40:02.462+02:00On yö ja mä valvon. Otin iltalääkkeiden lisäksi diapameja ja reseptisärkylääkkeitä, silti en saa unta. Mua väsyttää ihan älyttömästi, mutta mä en pysty rentoutumaan. Elämä on loputonta kujanjuoksua. On juostava karkuun niitä mörköjä, jotka ovat osa minua. Mun muisti ei toimi vieläkään. Mä unohdan sopimukset, tapaamiset ja ihmiset. Mä olen epäkelpo. En täytä mitään kriteerejä mitä ihmiseltä vaaditaan. Mun pitäisi hakea työharjoitteluun kahden päivän sisällä. Kasata taitopohjainen cv ja reflektoida kaksi kirjaa saadakseni suoritusmerkinnät. Mutta mä en pysty. En jaksa, eikä mua edes kiinnosta. Mä en halua palkkaa, mua ei kiinnosta oman alani työt ja gradun tai ylipäätään minkään kirjallisen työn kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta. Ihan niin kuin olisin kiipeämässä vuorelle ilman turvaköysiä. On vain loputon pudotus rotkolle, jonka pohjaa ei voi nähdä. Mä haluaisin puhua jonkun kanssa, mutta ei kukaan ole valveilla tähän aikaan. Pitäisiköhän soittaa johonkin auttavaan puhelimeen? Kertahan se olisi ensimmäinenkin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-7805091217905373187?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-60403119524313466572006-11-29T09:43:00.000+02:002006-11-29T09:48:50.026+02:00Tätä kuuntelin nonstoppina mielisairaalan suljetulla osastolla:<br /><br /><br />"Tarjoilija älä kaada lisää kahvia<br />meillä kun ei löydy enää jutunaiheita<br /><br />Etkö sä nää, on vaikea edes hengittää<br /><br />Sun on turha puhua ja<br />mun on turha kuunnella<br />Ei tästä tule mitään tänään<br />eikä huomenna<br />Sun on turha rakentaa ja<br />mun on turha rikkoa<br /><br />Tiedän että osaat käyttäytyä fiksusti<br />Ulkomailla laskunkin sä tilaat ranskaksi<br /><br />Silti et nää, on vaikea edes hengittää<br /><br />Sun on turha puhua ja <br />mun on turha kuunnella<br />Ei tästä tule mitään tänään<br />eikä huomenna<br />Sun on turha rakentaa ja <br />mun on turha rikkoa<br /><br />Sun on turha taklata ja<br />mun on turha kaatua<br />Ei tästä tule mitään tänään<br />eikä huomenna<br />Sun on turha selittää ja<br />mun on turha ymmärtää<br /><br />Sun on turha kirjoittaa mulle runoja<br />- Ne tuottaa mulle vain tuskaa<br />Sun on turha näyttää enää lapsuuskuvia<br />- Mä en kato niitä koskaan<br /><br />Sun on turha puhua ja<br />mun on turha kuunnella<br />Ei tästä tule mitään tänään<br />eikä huomenna<br />Sun on turha rakentaa ja<br />mun on turha rikkoa<br /><br />Sun on turha puhua ja <br />mun on turha kuunnella<br />Ei tästä tule mitään tänään<br />eikä huomenna<br />Sun on turha selittää ja <br />mun on turha ymmärtää"<br /><br />-Reetaleena-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-6040311952431346657?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-60130749299258469962006-11-28T21:28:00.000+02:002006-11-28T22:03:08.347+02:00Joinain päivinä luulen sekoavani, toisina päivinä sekoan. Perhesuhteeni ovat kummallisia ja minua riivaa jatkuva kaipuu jonnekin. Ystäväni kertoman mukaan olen huudellut tänään pitkin kaupunkia vapautuneeni juuri sairaalasta. Itseni tuntien tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Kaipaan erästä ihmistä ja toistakin ja oikeastaan kolmattakin ja neljättä. Ja nämä kaikki luullakseni lukevat tätä blogia, että terveisiä vaan teille. Tänään kohtasin myös yhden uuden ihmisen, tai tunsin tämän tyypin kyllä jo aiemmin, mutta kommunikaatiomme nousi tänään aivan uudelle tasolle. On sittenkin olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Haaveilen koirasta, joka veisi minua lenkille. Haaveilen uudesta kodista. Ja suunnittelen vieväni kissani eläinlääkäriin rokotettavaksi ja hammaskiven poistoon. Aion aloittaa kunnollisen elämän. Huomenna ostan i-podin ja sen jälkeen minun ei enää tarvitse kuunnella hiljaisuutta. <br /><br />J.K.Olen sairastanut todella rajun bulimian, ollut väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteena ja poseerannut pornokuvissa. Kaikki on siis koettu, sekin mikä ei olisi ollut tarpeellista. Hyvää yötä nyt!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-6013074929925846996?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1164529128068677632006-11-26T10:09:00.000+02:002006-11-26T10:18:48.083+02:00Maailmassa on joitain ihmisiä, joista mä pidän. Juuri nyt tämä yksinäisyys kuitenkin tuntuu tukehduttavan minut. Ehkä mun pitää sanoa se aamulla sairaalassa. Mä en halua että tulee joulu. Mä vihaan sitä. Mun puolesta tää elämä sais loppua nyt. Jospa vaan hyppäisin tosta parvekkeelta? Ei mulla ole mitään ratkaisua tähän elämään. Kaikki vaihtoehdot tuntuu vääriltä. Mä haluan vaan pois. Ja silti mä olen löytänyt jotain todellista. En niin vahvaa, että se kestäisi mun painon, mutta jotain mikä todella on ja merkitsee.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116452912806867763?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1164100816792194092006-11-21T11:18:00.000+02:002006-11-21T11:20:16.803+02:00Pää täynnä tyhjää. Olen saanut elämäni takaisin pistorasiasta. Elämässäni tapahtuu ihmeellisiä ja ihania asioita. Mua väsyttää.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116410081679219409?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1163665963619150782006-11-16T10:26:00.000+02:002006-11-16T10:32:43.630+02:00Olen saanut sähköshokkeja aivoihini parin päivän välein jo jonkin aikaa. Mieliala on kohonnut hulppeasti ja mietinkin että mitä ihmettä teen tuolla hullujenhuoneella. Maniakaan ei ole iskenyt, vastoin Nannan odotuksia. Mutta kärsin totaalisesta muistinmenetyksestä... En olisi muistanut edes tätä blogia ilman muistutusta. Yritän saada viikon sisällä elämäni takaisin jonkinmoiseen järjestykseen..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116366596361915078?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1163082414920001852006-11-09T16:24:00.000+02:002006-11-09T16:26:54.936+02:00Olen taistellut. Ystäväni ovat taistelleet puolestani. Olen saanut lääkkeitä ja sähköä. Maannut suljetulla taas. <br /><br />En halua tätä enää. Haluan juosta niin pitkälle, ettei minua enää koskaan löydetä. Kaivautua johonkin ojaan tai kallionkoloon. Syödä vatsani pullolleen lääkkeitä ja nukahtaa ikiuneen tähtiä katsellen.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116308241492000185?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com3tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1162202672260345892006-10-30T12:03:00.000+02:002006-10-30T12:05:07.543+02:00"On and on and on I've searched<br />What I'm lookin for is not here on earth<br />I can't stand I can't take no more<br />So I know that I gotta go<br />So long everybody<br />Mama don't be sad for me<br />Life was a heartache and now I am finally free<br />Don't know where I'm headed<br />Hope I see you someday soon<br />So long everybody<br />I have gone beyond the moon"<br />-Macy Gray-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116220267226034589?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161770748694710262006-10-25T13:02:00.000+03:002006-10-25T13:05:48.706+03:00Olen itkenyt itseni kuiviin. Huutanut tuskaani. Tehnyt itsemurhasuunnitelmia vaikka muilla jakaa. Anellut apua. Ja nyt jokin välirauha kun pää täynnä rauhoittavia. Mutta mä en kestä näitä ristiriitoja mun sisällä. Sahaan itseäni kahtia ja sinä päivänä kun kuolen, huomaatte -sehän olikin vain tyhjä kuori.<br /><br /><br /><br />"En aina voi sua ymmärtää<br />oisit ees voinut yrittää<br />vaikka joskus tuntuu<br />että kaikki on turhaa<br />sä koitit mulle selittää<br />ei oo järkee jatkaa elämää<br />mä tahdoin olla sulle<br />syy jatkaa huomiseen"<br />-apulanta-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116177074869471026?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161468250423982312006-10-22T01:02:00.000+03:002006-10-22T01:04:10.423+03:00"epäiletkö milloinkaan että et jaksaisikaan niellä enempää?<br />naruasi toivot köydeksi, ja pettymykset riittää riittää"<br />-pmmp-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116146825042398231?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161468042483756802006-10-22T01:00:00.000+03:002006-10-22T01:00:42.483+03:00"It seems no one can help me now <br />I'm in too deep <br />There's no way out <br />This time I have really led myself astray"<br />-Soul Asylum-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116146804248375680?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161467886258823332006-10-22T00:56:00.000+03:002006-10-22T00:58:06.256+03:00"aamutähti valontuoja, anna minulle anteeksi, jos mieleni tekee paeta sinua<br />jätän rikotun elämäni, ruhjottuni, rikkomani, kumartaen väistyn tieltäsi"<br />-cmx-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116146788625882333?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161467399384457802006-10-22T00:14:00.000+03:002006-10-22T00:49:59.396+03:00"Olen tehnyt asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä<br />mennyt perässäsi paikkoihin, joihin ei olisi pitänyt mennä<br />Olen nähnyt unia, joita ei olisi pitänyt nähdä<br />kuullut sanottavan sanoja, joita en olisi halunnut kuulla"<br />-Ultra Bra-<br /><br />Lopulta laitoin niin vähän vastaan. Olinko sittenkin luovuttaja kaikki nämä vuodet? Vai loppuivatko voimani lopulta? Voitit. Nyt voit ilkkua. Näet nöyryytykseni. Todellisen kivun, raadollisuuteni paljastuessa. Oikea jalkani ei enää kanna. Kiristät hermojani. Kohta saat sen mitä haluat, ei enää kauaa, tiedämme sen molemmat. Minä olen murhaaja, huorintekijä, valehtelija ja varas. Sinä olet motiivi tälle kaikelle. Tanssin pillisi mukaan jokeen, kuin ne lapset siinä sadussa pillipiiparin perässä. Sinä tanssitat minua, pidät langoissasi. HEI KUULKAA KAIKKI LUKIJAT, MINÄ EN KIRJOITA TÄTÄ, EN OLE OLLUT PAIKALLA AIKOIHIN, SE ON SE TOINEN, SE JOKA MINUA TANSSITTAA. SE LAITTAA SANAT SUUHUNI. MINÄ OLEN POISSA. Kiristät ja löysäät tahtosi mukaan. Juuri kun alan uskomaan toivon mahdollisuuteen vedät taas maton jalkojeni alta. En ymmärrä enää mitään. En ole nukkunut aikoihin. Ja lääkkeet. Tiedätte kai. Tai luultavasti ette, mutta kuitenkin. Pääsin kotiin yöstä, vaikka jalka meni alta vähän väliä. Kipu salamoimassa vasemman silmäni takana ja oikeassa jalassani. Kävin tänään paikassa. Tajusin niin monta asiaa. Sen, että olisin voinut kadota lopullisesti. Jäädä sinne, eikä kukaan olisi koskaan löytänyt minua, tai ei ainakaan kuukausiin. Ja kuinka helposti se olisikaan onnistunut. Puhelin kiinni, uusi nimi ja identiteetti. Olisin ollut siihen täysin valmis, jokin sai minut silti vielä palaamaan. Vaikka tajuan kykenemättömyyteni parisuhteeseen vasta nyt, kun kosijoita olisi vaikka muille jakaa. Ei minusta ole rakastamaan. ("mitä tahansa tahdon koskettaa se musertuu kätteni alla, minun käteni kylvää kuolemaa ja se rakastaa rikkomalla"-Jukka leppilampi-) Tajuan kykenemättömyyteni opiskeluun vasta kun olen juuri valmistumassa. Työntekoon en ole ikinä pystynyt. Taas meinasin tänään saada miekkaakin terävemmistä sanoista, mutta viimehetkellä hän sulki suunsa. Minä olen turhake. En jaksa ihmissuhteita. En osaa. Enkä jaksa siivota. Laskujen maksaminen. Syöminen. Silmien räpyttely. Ylivoimaisia tehtäviä kaikki. Maata paikallaan pystymättä mihinkään. Luultavasti sammun pesemättä hampaita, vaihtamatta vaatteita. Kaadun sohvalle ja herään joskus iltapäivällä tajuamaan todellisuuden kamaluuden ja ottamaan lisää rauhoittavaa. Maanantaina sairaalan lattialle itkemään. Anelemaan apua. Vaikka ihan yhtä turhaa se on kuin kaikki muukin. Unelmoin poislähdöstä. Yhtenä päivänä mietin, että leikkaisin kaikki sormenpääni pois, etten voisi enää tehdä pahaa. Sairas ajatus. Taidan olla todella kipeä. Ja tiedän, että kun te luette tämän, juoksette kirkuen karkuun minua. Mutta ehkä se on tarkoituskin. Pysykää kaukana minusta, satutatte itsenne jos tulette lähelle! Uskokaa pois, teillä kaikilla on parempi ilman mua! <br /><br />Viholliselleni vielä tämäkin:<br /><br />"Rakkautta ja valheita<br />Ja minun sydän täynnä lasin sirpaleita<br />Ja mun kasvoilla tuhat murhetta<br />Ja sydän lävistetty liian monta kertaa<br />Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta<br />Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi <br />Rakkautta ja piikkilankaa<br />Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi <br />Rakkautta ja piikkilankaa"<br />-Uniklubi-<br /><br />Nyt mä menen, voikaa hyvin! Älkääkä kaivatko mua. Se olisi se iankaikkinen turhuuksien turhuus.<br /><br />Niin ja ANTEEKSI! Mä oikeasti olen pahoillani kaikesta! En tarkoittanut kenellekään mitään pahaa, lopulta vaan selvisi, että olen kykenemätön tekemään hyvää. Teen pahaa vaikken haluaisi. Nyt on aika lopettaa tämä tuhoamisen kierre.<br /><br />Moikkamoi.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116146739938445780?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161439939618283942006-10-21T16:56:00.000+03:002006-10-21T17:12:19.630+03:00En osaa KIRJOITTAA! Viimeaikaiset tekstini pelkkää paskaa, samaa paskaa tämä yhteiskunta.<br /><br />Siksi tyydyn hyräilemään eppuja:<br /><br />"Lapsuuteni kesät<br />sumuun vajonneet<br />palasiksi muistojeni läjään hajonneet<br />palapelin kasasin<br />paksuin rukkasin<br />ihmetellen minne kaikki palat hukkasin<br />En unta saanut, ja näin<br />jäin miettimään<br /><br />Kaiken minkä muistan<br />aika kutistaa<br />mä sitä pelkään<br />sua tahdon rutistaa<br />kuullut olen ikuisuuteen<br />kaiken piirtyvän<br />ja kaiken suhteen<br />kaiken siirtyvän<br /><br />Niinkuin kuuluu asiaan<br />kaikki tähdet<br />kuu ja kaikki muu<br />aikakin<br />niin myös aikanaan<br />sinä lähdet<br />pois häipyy taikakin<br />siksi rakastan sua nyt<br /><br />Oli mielessäni elämäni<br />olemattomuus<br />kuun takaa mulle<br />nauroi ikuisuus<br />ei huomista<br />ei eilistä<br />vain tämän hetken<br />voin nähdä peilistä<br /><br />Valovuosiensa takaa<br />tähdet vilkkuen<br />unelmille ihmisten<br />hiljaa ilkkuen<br />Tiedänhän<br />että pieni oon<br />kun siltä tuntuu<br />mahdun hyvin kainaloon<br /><br />Aamu sarastaa<br />öiset hetket varastaa<br />meidät valoon hukuttaa<br />meidät nukuttaa"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116143993961828394?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161280270622186632006-10-19T20:45:00.000+03:002006-10-19T20:51:10.640+03:00"Pitääks sun aina olla niin helvetin hankala?" <br /><br />Kyselen itseltäni alituiseen. Viimeksi äsken ratikassa. Kun syöminenkin alkaa taas kieroutua. En halua takaisin siihen kierteeseen, jossa kaikki rahat menee ruokaan ja.. Toistaiseksi kuivilla, mutta ahdistunut. Kai se on totta, mitä terapeuttini sanoo, että vajoan vähän väliä siihen tilaan jossa kaikki oli vielä hyvin, jossa en osannut vielä puhua ja ainoat tyydyttävät asiat olivat ruoka ja nukkuminen.<br /><br />Ja samaan aikaan olen ihan liian tietoinen kaikesta. Kannan harteillani vastuuta koko maailmasta. Ihan sairasta. Tämän terapeuttini selitti johtuvan siitä, etten ole käynyt lapsena (uhmaiässä?) eriytymisvaihetta läpi, vaan edelleenkin koen maailman osaksi itseäni, enkä itseäni erilliseksi olennoksi. Nyt ois sitten aika alkaa elämään sitä uhmaikää. Kiukutella oikein olan takaa ja juosta sit syliin turvaan ja huomata että kaikki onkin ihan hyvin.<br /><br />Kuka tuudittaisi mut uneen?<br /><br />Ja joo, kyllä mun pitää aina olla hankala, muuten en olisi minä.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116128027062218663?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161265427775184062006-10-19T16:42:00.000+03:002006-10-19T16:43:47.786+03:00Hei te kaikki kuoleman maassa, kuulkaa kun Hector laulaa:<br /><br />"Hei, silloin kun sä seisot sillä sillankaiteella,<br />tai kun makaat niska sopivasti junanraiteella<br />ja olet päättänyt näin...<br /><br />Tai juuri kun oot unilääkepullon avannut,<br />taikka pyssy ohimolla lähtörunos tavannut,<br />kun olet päättänyt näin...<br /><br />Älä tee sitä!<br />Hei, älä tee sitä!<br /><br />Hei, ennen kuin sun valtimosi auki ratkeaa,<br />tai ennen kuin sun niska silmukassa katkeaa,<br />ja olet päättänyt näin...<br /><br />Älä tee sitä!<br />Hei, älä tee sitä!<br /><br />Jos sä teet sen hirmutyön,<br />valvon vuokses yhden yön.<br />Sitten olet vain ei-kukaan,<br />minua et ota mukaan.<br />Annan anteeksi,<br />mut itseäni aion puolustaa:<br />sinut unohtaa...<br /><br />Siis älä tee sitä!<br />Hei, älä tee sitä!<br /><br />Hei, juuri kun sä ikkunaasi auki vetäiset,<br />tai punaisessa kylvyssä näet näyt etäiset<br />ja olet päättänyt näin...<br /><br />Älä tee sitä!<br />Hei, älä tee sitä!<br /><br />Paljon vielä löytää vois,<br />miksi kiirehtiä pois?<br />Silti estä ei sua kukaan,<br />mutta ketään et saa mukaan!<br />Annan anteeksi,<br />mut itseäni aion puolustaa:<br />sinut unohtaa...<br /><br />Siis älä tee sitä!<br />Hei, älä tee sitä!<br />Hei, älä tee sitä!"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116126542777518406?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161203746124472092006-10-18T23:27:00.000+03:002006-10-18T23:35:46.143+03:00Syöksykierre pahenee. Eilen kävin taas vaihteeksi pyörähtämässä psykiatrisessa päivystyksessä. Saldo: puolitoistatuntia odotusta, särkynyt tuhkakuppi (väkivaltaisen potilaan, ei siis minun, toimesta, lopulta riehuva ja huutava miespuolinen potilas tainnutettiin juottamalla kuppikaupalla mansikanmakuista diapamia ja hänet saatettiin lukkojen taa), kolme temestaa ja ataraxresepti. Jonossa ei siis ollut ketään ennen minua, mutta lääkäri "kirjoitti papereita" puolitoista tuntia, kunnes hoitajat pakottivat lääkärin ulos huoneestaan ja ottamaan minut vastaan. Lääkäri totesi ettei osaa auttaa, antoi pari rauhoittavaa ja potkaisi pihalle. No ei sillä, en olisi osastolle halunnutkaan. Mutta joskus kyllä käy mietityttämään, että onko todella "en voi auttaa" ainoa apu, mitä epätoivoinen, itsetuhoinen ihminen voi saada? Itse kannattaisin lobotomiaa. Nanna sanoi, ettei jaksa lukea tämän pidempää tekstiä, joten jatkan myöhemmin.<br /><br />"Kaipaan kasvojasi<br />tuttua ääntä vuosien takaa<br />kaipaan nauruasi<br />leikkivää lasta, kotiin jo palaa!"<br />-@junkmail-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116120374612447209?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1161015113378435722006-10-16T19:03:00.000+03:002006-10-16T19:11:53.396+03:00Kipu. Itsemurha. Raiskaus. Insesti. Pedofilia. Prostituutio. Ihmiskauppa. <br /><br />Mielestäni psykoottista ihmistä tulisi suojella itseltään, sillä hän ei tiedä mitä on tekemässä. Mutta entä ihminen, joka on täysin järjissään ja valitsee itsemurhan? Jos ajattelen, että se olisi järkevää ja kaikkien kannalta parasta, olenko silloin seonnut huomaamattani? Vai onko itsemurhani silloin oikeutettu?<br /><br />Roikuin tänään kuudennen kerroksen ikkunasta. Hengitin raitista ilmaa ja mietin miltä pudotus tuntuisi. Soitin S:lle kertoakseni löytäneeni täydellisen hyppypaikan. Mutta S taitaa olla jo kuollut. Puhelin katkaistu. En jaksa edes itkeä.<br /><br />Kaupan kassalla hetkeksi havahduin, että mitä helvettiä, taasko tää on tätä. Mitä ihmettä mä oikein mietin ja meinasin alkaa itkemään. Mutta sen sijaan jatkoin matkaa. Ravistakaa nyt joku mut hereille!<br /><br /><br /><br /><br /><br />"..hyppäät parvekkeelta muttet putoa<br />olet niin kaunis kun sä leijut ilmassa<br />surut ja murheet jäävät omaan arvoonsa.."<br />-Don Huonot-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116101511337843572?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160983109341748142006-10-16T10:12:00.000+03:002006-10-16T10:18:29.353+03:00On asioita, joita en tule ikinä sanomaan ääneen kenellekään. Salaisuuksia, jotka eivät pienene jakamalla, vaan leviävät kulovalkean lailla ja tekevät minusta soihdun yöhön julkitullessaan. Sitä odotellessa..<br /><br />"..mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään<br />kertoo mitä pitää tehdä, mitä täytyy yrittää<br />mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita<br />ja jättää kertomatta aina osan totuutta<br /><br />Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan<br />kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän<br />mä kuolen joka unelmaan, jonka viimein kiinni saan<br />ja siihen ainoaan, jota koskaan en voi tavoittaa<br /><br />Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan<br />kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan.."<br />-Sir Elwoodin hiljaiset värit-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116098310934174814?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160981121186016332006-10-16T09:41:00.000+03:002006-10-16T09:45:21.196+03:00Mun on tehtävä isoja ratkaisuja elämässäni pysyäkseni hengissä. Koskaan en ole ollut valmiimpi kuin nyt, mutta silti pelottaa. Yritän ajatella, että mitä menetettävää mulla on.. Tämä tie on kuljettu loppuun, on valittava uusi tai lopetettava matka tähän. Eikä musta ehkä kuitenkaan juuri nyt olisi luovuttajaksi. En mä edelleenkään usko tulevaisuuteen, mutta olen vahvempi kuin aiemmin. Ehkä tavallaan myös herkempi. Yritän kuunnella itseäni. Yritän kuunnella sitä mitä elämä yrittää mulle opettaa. Mutten ole yhtään varma mistään muusta kuin siitä, ettei näin voi jatkua.<br /><br />Tulevaisuus, yksi suuri musta aukko.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116098112118601633?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160980102670350112006-10-16T09:19:00.000+03:002006-10-16T09:28:22.683+03:00Näin pitkästä aikaa unta psykoosiin vaipumisesta. Eikä tämä ollut katatoniaa. Ajatukseni alkoivat nyrjähdellä paikoiltaan. Itkin. Itkin, enkä pystynyt nostamaan päätäni, en pystynyt vastaamaan. Lopulta lääkärissä huusin hiljaiseksi koko huoneen. Ajoin sieltä pois ylimääräiset, kuvitellut vai todelliset, sitä en tiedä. Huusin, että jos ette osaa olla hiljaa, niin menkää ulos täältä. Ja kiipesin pöydälle istumaan. Heijasin itseäni ja lauloin elämäni tarinan. Toistin uudelleen ja uudelleen samoja lauseita. Auoin ja suljin verhoja, joiden takana istui äitini. Juoksin kirkuen karkuun. Ja lopulta peräännyin nurkkaan zyprexaa tarjoavan lääkärin edeltä. Revin hiuksiani ja kiljuin. Suostuin ottamaan lääkkeen vasta kun lääkäri oli itse syönyt samanlaisen, vaikka se yritti ensin huijata, mutta katsoin että se nieli sen myös. Nytpä tietää miltä tuntuu. Ja omani piilotin taskuun. Kummityttö ja äiti itkivät kun en päässytkään kotiin, äiti yritti syyllistää. Kävin ärrällä, enkä pystynyt hoitamaan ostoksiani kun äänet häiritsivät. Suojatiellä väistin ihan selvää terroristiä, heittäydyin katuun. Ja lopulta tajusin, että minähän se hullu olen, eikä tämä maailma. Heräsin ennen kuin ehdin saada apua.<br /><br /><br /><br />"Toisen kanssa lensin taivaisiin, leijuin kauneimpiin uniin<br />toinen taas mukanaan veti mut helvettiin, silti kadu en kumpaakaan"<br />-Anssi Kela-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116098010267035011?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160943697853203542006-10-15T22:39:00.000+03:002006-10-15T23:21:37.863+03:00Kävin tänään metsässä. Tähyiltiin sieniä, mutta löydettiin vain pari tallattua limanuljaskaa. Syötiin hyvin ja sain uuvutustaktiikalla matkaseurani jopa laulamaan yhteislauluja :D Tulisipa tällaisia päiviä elämääni lisää oikein paljon, silloin elämä voisi ehkä olla elämisen arvoista.<br /><br /><br /><br />"..tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä,<br />ajetaan hiljempaa,<br />toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan.."<br />-pmmp-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116094369785320354?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160824734609865002006-10-14T12:32:00.000+03:002006-10-14T14:18:54.620+03:00Autossa, pelkääjän paikalla, enkä voi tehdä mitään kun ohjaat auton mutkasta suoraan kalliota päin. Itsehän halusin pois. Itsehän halusin tilaan, jossa nämä maalliset murheet eivät enää paina mieltämme. Kuuntelen musiikkia, bassot saavat sydämeni hakkaamaan tahtiinsa, vai onko se tämä vauhti? Olemme ottaneet mukaan kaiken tarvittavan. Itsemme ja toisemme. Ei ole enää muuta. Tällä tiellä ei aja muita. Ei tule vastaan poliisia, joka pysäyttäisi meidät. Ei enkeliä, joka asettuisi auton ja kallion väliin. Enää pari sekuntia ja kaikki on ohi. Lyhyt elämä, joka lähti väärille urille jo alusta alkaen. Hetki juuri ennen loppua, jolloin koko elämä kelautuu silmien edessä.. vaikka, rakkaat lukijani, voin kertoa teille, ettei sellaista tapahdu. Todellisuudessa ensin tulee tajuttomuus, ja silloin ei näy enää mitään. Kuolema ei ole julma eikä kivulias. Sitä voi edeltää kivut ja tuska, mutta itse kuolema on lempeä. Se sulkee syliinsä ja pesee meidät puhtaaksi maailman liasta. Hukkuva menee paniikkiin vetäessään vettä keuhkoihinsa, mutta hyvin pian seuraa lempeä tunne, jossa vedenalainen maailman kietoo syleilyynsä. Parvekkeelta hypätessä sekunnit ennen asfalttiin iskeytymistä ovat elämäsi pisimmät, mutta sen jälkeen kaikki on ohi. Ja kipu on hyvin lähellä nautintoa. Valtimoiden pumpatessa verta ulos ihmisestä voi kuulla korvissaan kohinan, oman verensä äänen. Ja kirvely ja särky muuttuu heikotukseksi. Huimaava tunne leviää ja on pakko istua alas, asettua makuulle ja pian tajuttomuus saapuu ja vie kaiken pois. Eikä hirttäytyminen ole niin väkivaltaista kuin miltä se kuulostaa, paitsi jos hyppäät oikein korkealta, mutta silloinkin katkaiset niskasi hetkessä. Tukehtuminen taas. Ei se tunnu pahalta, tarpeeksi paksu köysi ja vihdoin tuntee olevansa turvassa. Kerrankin joku pitää tiukasti kiinni eikä päästä irti. Ja se mitä kropalle tapahtuu, kaikki se sätkiminen ja hengen haukkominen. Se on niin nopeasti ohi ja sitten tunnet vain lämmön ja kohinan. Yliannostus riippuu siitä mitä annostellaan, jos osaat annostella oikeita aineita niin nukahdat vain heräämättä enää koskaan. Ja mitä taas junan alle jäämiseen tulee, en edelleenkään suosittele edes itselleni. Ja aseet eovät koskaan ole olleet mulle se juttu. Todelliset keinot ovat niin monimutkaisia, eikä niiden selittäminen tähän kuulu, en halua ketään yllyttää, se taitaisi sitäpaitsi olla rikos.<br /><br />Mutta tuska iski taas. Miltä tuntuu tulla hylätyksi? Miltä tuntuu olla aina viimeinen? Ei paljoa lohduta lupaus siitä että Taivaassa viimeiset tulevat ensimmäisiksi. Haluaisin vain tuntea olevani tärkeä, että minulla olisi merkitystä. Mutta onhan minulla sentään muutama todellinen ihanuus elämässäni. Tämä uusi tuttavuus, joka on lempein tapaamistani ihmisistä. Ja Nanna tietysti. Ja nuo ihanat karvalapset. Ja muutama muu. Mutta mun on nyt tehtävä jotain radikaalia. Lopetettava kaikenlaisen tyhjänpäiväisen jaarittelun kuunteleminen ja aloitettava elämä sellaisena kuin sen itse haluan. Tai muuten olen jo tuomittu kuolemaan nuorena. Voimia ei oikeastaan ole enää jäljellä. Mutta kuumaa vettä riittää ja lääkkeitä purkkikaupalla. Ja kun puhtaus on puoliruokaa, kuten Uppo-Nalle totesi, niin riittää että peseydyn, nappaan riittävän monta nappia niin, että sammun ja huomenna on taas uusi mahdollisuus aloittaa alusta.<br /><br />"Olen nyt jo turtunut tuskan tunteseen.."<br />-Leevi and the Leavings-<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116082473460986500?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160580683222810612006-10-11T18:25:00.000+03:002006-10-11T18:31:23.233+03:00Rakastan, rakastan, rakastan niin kovasti.<br /><br />Olen älyttömän masentunut ja kieriskelen itsesäälissä ja itsetuhossa. Ja sen lisäksi mulla on ihan järjetön päänsärky, joka vaan jatkuu päivästä toiseen...<br /><br />Mutta mulla on ihana ihminen elämässäni, syli, johon paeta maailman pahuutta. Ja mulla on maailman paras paras ystävä! Ja muitakin hyviä ystäviä. Ja maailman parhaat opettajat, jotka lupasivat auttaa mua kouluhommissa kun kerroin masennuksestani. Ja ihana perhe. <br /><br />Ja juuri tällä hetkellä tuntuu, etten muuta tarvitsekaan. Paitsi ehkä vahvempia särkylääkkeitä. Huomenna siis lääkäriin.<br /><br /><br /><br />P.S. Sohvani on entinen sohva, tätä aihetta en kommentoi vaikka pyytäisitte ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116058068322281061?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160322632675017042006-10-08T18:36:00.000+03:002006-10-08T18:50:32.686+03:00Asioita on liikaa. Yritin kirjoittaa paperille asioita mitkä elämässäni ovat pielessä ja vaativat kunnostusta.. Sain ranteeni särkemään, paperin loppumaan ja orastavan hermoromahduksen.. Totaalisesti meinasin pysähtyä vasta siivotessani. Onneksi ei tarvinnut siivota yksin. Mutta silti. Miten mä voin olla näin poikki? Miten elämä tuntuu täysin ylivoimaiselta? En pysty. Haluan kaatua katuun enkä nousta enää koskaan. En jaksaisi nousta enää koskaan. Tiedättekö sen tunteen kun on niin uupunut, että voisi vaan jäädä maahan makaamaan välittämättä enää mistään? Kuka tietää? Käsiä ylös! Äh, ei tarvitse innostua, en minäkään innostu.<br /><br />Olen opintojeni loppusuoralla tajutessani olevani väärällä alalla. Eipä silti, tuskin tulen koskaan täysin työkykyiseksi, tai nyt se ainakin näyttää mahdottomuudelta, että kai se on ihan sama mitä on opiskellut jos kuitenkin sairaseläkkeellä makaa.. Asuntoni on ahdistava. Siihen liittyy niin tuskallisia muistoja. Ja kaikki huonekalut ovat hajoamassa käsiin, tai no sänky ja sohva ainakin. Ehkä se on oikein minulle, kun en muutenkaan saa nukutuksi, niin mitäpä minä sängyllä. Eikä mun pitäisi asua yksin. Olen niin kipeä ja tulen vielä kipeämmäksi tästä yksinäisyydestä.<br /><br />Puhumattakaan siitä, että nukkumisen lisäksi olen unohtanut miten syödään. En saa itseäni liikkeelle. Muumioidun. Mistä tämä tuska nyt taas hyökkäsi? Voiko se olla tuo pimeys? onko mun muutettava päiväntasaajalle pysyäkseni hengissä? Vai mikä hitto mua auttaisi? Ja mun päätä särkee kokoajan niin helvetisti. Ja olen sitäpaitsi alkanut epäilemään että mulla on syöpä, koska imusolmukkeet on ihan turvoksissa.<br /><br />Beck taas kertoi minun olevan vakavasti masentunut.. yllätysyllätys. Stressinsietokykyni on nolla. Haluaisin jättää kaiken kesken. Vaikka oikeasti tiedän ainakin muutaman asian, mikä mua vetää pohjalle: tämä asunto, tämä pimeys, ihmiset, jotka jatkuvasti puhuvat itsemurhasuunnitelmistaan, masentava musiikki.. etc.. En jaksa miettiä enempää, en jaksa kirjoittaa enempää. Hyvää yötä, rakkaat lukijani, nähkää kauniita unia! Minä palaan painajaisiini.<br /><br />"menen nukkumaan ja toivon<br />etten enää koskaan herää<br />kevätpäivään raastavaan"<br />-cmx- (Vanha talvitie)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116032263267501704?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160222856820502802006-10-07T14:42:00.000+03:002006-10-07T15:07:36.836+03:00Rakkaat lukijani, tervetuloa taas kerran teatraaliseen maailmaani..<br /><br />Elämä on mahdottomuus. Suuri meri, johon kahlaaminen kestää ikuisuuden ja kun vihdoin pääsee niin syvälle, että voi sukeltaa niin tajuaa, että voimat ovat loppuneet jo aikoja sitten. Jo silloin kun jonkun olisi vielä pitänyt pitää minua kädestä tai vähintään lainata kellukkeita, minut jätettiin yksin selviämään aallokkoon. Äiti huuteli rannalta, että ui tyttö ui. Vähän niin kuin uimaharjoitukset ala-asteella. Viisi kertaa viikossa huulet sinisinä ilman pääsyä saunaan, pää veden alla niin kauan että pohja ja pinta vaihtoivat paikkaa. Se joka on kokenut sen tunteen, tajuaa ettei millään lopulta ole mitään merkitystä. Yhteiskunta, jossa pikkutyttöjä pidetään vedessä palelemassa sen tähden, että kilpailuissa voisi pärjätä paremmin. Jalkoja revitään väkisin spagaattiin. Älkääkä ymmärtäkö väärin, nautin siitä kyllä. Mutta silti. Miksi aina pitää pärjätä? Miksi aina pitää olla paras?<br /><br />Minä vaadin itseltäni täydellisyyttä. Kotini on oltava moitteettomassa kunnossa. Asiat on hoidettava ajallaan tai mieluummin etukäteen. Luettava on paljon, jotta sivistyisi. Olen tyytmätön vartalooni, josta on alkanut lihakset kadota kun en ole jaksanut urheilla. Minun pitäisi. En ikinä saa tuottaa kenellekään pahaa mieltä. Minun on annettava viimeiset lanttini asemalla notkuvalle laitapuolenkulkijalle ja jätettävä tänään tonnikala ostamatta ja syötävä pelkkää makaronia. Minun on kuunneltava loputtomasti itsemurhaa hautovien ystävieni puheita ja suunnitelmia. Keskellä yötä nousen vastaamaan heidän puheluihinsa ja juoksen apuun vaikka toiseen kaupunkiin. Ja ketä minä yritän tällä kusettaa? Itseäni, vai teitä rakkaat lukijani? Olen jo kauan sitten alkanut lipsumaan periaatteistani. En antanut rahojani keräyksiin vaan ostin itselleni uudet kengät. Laitan puhelimestani yöksi äänet pois. Lintsaan koulusta ja kotini on kaatopaikka. En tee elettäkään kuntosalille lähtemisen eteen. Makaan vaan hautautuneena peittojen alle ja odotan että kaikki loppuu. Lopetin ihmeisiin uskomisen nimittäin jo vuosia sitten.<br /><br />Ja miksi ihmeitä tapahtuu silloin kun niitä vähiten odottaa?<br /><br />Ja miksi minä en jaksa tätä taistelua jota elämäksi kutsutaan? Enkö voisi olla vaan normaali ja iloita uusista kengistäni. Syödä vaikka suklaata ja todeta että mytyssä lattialla oleva päiväpeitto ei ole jalkoihini kiinni käyvä mörkö..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116022285682050280?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1160036688887717362006-10-05T11:19:00.000+03:002006-10-05T11:26:48.903+03:00Olen saamaton. Lykkään kaikkea hamaan tulevaisuuteen, koska voimani ovat lopussa. En pysty nukkumaan kuin vahvasti lääkittynä ja silloinkin herään lihakset ja nivelet särkien. Pääni on kipeä. Tulkitkaa miten tahdotte. Koulutöitä rästissä järjetön määrä eikä aikomustakaan tarttua niihin. En pysty. En jaksa. Kotini on kaaos. En saa itseäni siivoamaan. Kaikki kaatuu päälle, pidän seiniä pystyssä viimeisillä voimillani. Lepositeet lähestyvät valonnopeudella. Mutta vielä tänään voin esittää kaiken olevan hyvin.<br /><br />Miten tulkitsisitte tämän, rakkaat lukijani? Näen jokaisen uinumani sekunnin painajaisia perheestäni ja suvustani, niin todentuntuisia, etten uskalla enää tavata sukulaisiani edes hereillä ollessani. Nämä unet piinaavat minua.<br /><br />Mutta onneksi on olemassa vielä huone, johon muut eivät pääse. Likainen olohuoneeni pääni sisällä. Huone, jossa jokaisen komeron oven takaa paljastuu uusi huone iltapäivän kellertävässä valossa, täynnä pesemättömiä pyykkejä. Pesuainetarjouksia otetaan kiitoksella vastaan.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-116003668888771736?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1159856579558346012006-10-03T09:14:00.000+03:002006-10-03T09:22:59.570+03:00Sorrun, murrun. Kaadun miekkaani ja jään kadulle vuotamaan kuiviin. Kaikki se mitä teen, on vain vankilan muurien vahvistamista. En halua tätä elämää. En halua elää tällaisessa maailmassa. Tämä maailma ei ole hyvä. Tämä yhteiskunta on paska. Ja kukaan ei tee mitään! KUKAAN EI TEE MITÄÄN! Eikä minusta ole yksin pelastamaan koko maailmaa, väsyn ja kaadun naamalleni asfalttiin. Jään siihen makaamaan, eivätkä ohikulkijat tee mitään, korkeintaan astuvat ylitseni, jos eivät kehtaa päälle tallata. En pysty opiskelemaan, enkä tekemään töitä. En pysty tuottamaan hyödykkeitä. Minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Olen turhake. Niinkuin joku viisas joskus sanoi (vapaa lainaus): Kun ihminen kokee olemassaolonsa typistyneen tuolin ja pöydän olemassaolon kaltaiseksi, hän tekee itsemurhan. Eikä yhtään auta, että läheiseni sättivät minua, piiskaavat parempiin suorituksiin. Tukehdun kun tajuan, etten tule koskaan yltämään siihen mitä minulta vaaditaan. Päästäkää mut vapaaksi! Tai muuten käy niin kuin Kaija Koon biisissä:<br /><br /><br />"Se on jotenkin turhaa, viiden minuutin hiljaisuus ja taas kaikki pauhaa <br />ohikulkijat vain etsii omaa rauhaa <br />turhan arkinen tilaisuus, viiden minuutin hiljaisuus <br /><br />Sä menit tippumaan <br />siltä sillalta ja loppu on legendaa <br />maksoit itsestäs lunnaat <br />vai muiden tähdenkö lähdit vapaasti putoamaan <br />sitten kyseltiin kuka sä oikein olit <br />sait hetkeksi nimen <br />ja kaikki oli ohi <br />hetken huomion sä veit <br />mutta maailma siihen pysähtynyt ei <br />maailma siihen pysähtynytkään ei <br /><br />Se on jotenkin turhaa... <br /><br />Ei nimeäsi tähtitarhaan <br />viiden minuutin hiljaisuus vain kaiken kuittaa <br />sade ruusunlehdet sillalta pois uittaa <br />turhan arkinen tilaisuus <br />viiden minuutin hiljaisuus <br /><br />Se tais olla harhaa <br />että kun hyppäät <br />lähdet ylöspäin putoamaan <br />sitä kaikkensa uhraa <br />ja ihmiset vain töihinsä pyhiinvaeltaa <br />sitten todettiin <br />elämä pidempi on <br />jos ei tarvi olla kuolematon <br />hetken huomion sä veit <br />mutta maailma siihen pysähtynyt ei <br />maailma siihen pysähtynytkään ei <br /><br />Se on jotenkin turhaa <br />kun viiden minuutin tähden elämänsä antaa <br />ja aivan pokkana aurinko laskee taivaanrantaan <br />turhan arkinen tilaisuus <br />viiden minuutin hiljaisuus"<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115985657955834601?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1159781513838561542006-10-02T12:28:00.000+03:002006-10-02T12:31:53.850+03:00Seilaan näillä elämän merillä. Mielialani saavat meret raivoamaan ja myrskyt tyyntymään. Vaikka enhän minä ole koskaan väittänytkään olevani tasapainoinen. Tule ja ui kanssani, niin saat sydämeni. Kaiken sen repaleisen, vertavuotavan kammottavuuden mitä siitä on jäljellä. No ollaanpas sitä taas dramaattisia. Kaikki on ihan hyvin, vaikkei aurinko paistakaan. Sen vain tulin kertomaan teille, rakkaat lukijani, että selvisin sairaalareissusta hengissä taas kerran, vaikka tiukkaa se tekikin.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115978151383856154?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1159444821872383482006-09-28T14:55:00.000+03:002006-09-28T15:00:21.886+03:00Kun mikään ajatus ei motivoi minua avaamaan silmiäni. Kun tuntuu, että haluaisi vetää peiton koko maailman yli ja toivottaa suoraan helvettiin hoitajan, joka on kiskomassa peitettä päältäni ja käskemässä minua aamiaiselle. Näitä aamuja on taas ollut liikaa. Mutta nappeja vaan, niin kyllä se siitä. Nannan kanssa (hän siis vieraili luonani, ettei kukaan teistä rakkaat lukijani epäilisi kyseisen henkilön mielenterveyttä;) todettiin, että bentsopöllyssä on oikeastaan ihan mukavaakin tämä elämä välillä.<br /><br />Edellä mainitun henkilön pyynnöstä kerron myös seuraavan sattumuksen tältä viikolta: Ystäväni piti tehdä minulle manikyyri, mutta koska meillä ei ollut kynsilakanpoistoainetta, lupasi naapurihuoneen tyttönen sitä lainata. Harmiksemme tämä tyttönen lähti kuitenkin suljetulle ambulanssilla. Manikyyri jäi siis tekemättä.<br /><br />Kaikesta huolimatta omistan maailman hienoimman punaisen pipon :)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115944482187238348?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1159000024475218132006-09-23T11:24:00.000+03:002006-09-23T11:27:04.496+03:00Olen aina pitänyt maailmaa kylmänä paikkana. Ihmisiä välinpitämättöminä ja julmina, itsekkäinä.<br /><br />Mutta kävipä tässä päivä muutama sitten niin, että elämääni käveli valopilkku. Hän tuli yllättävältä suunnalta. En olisi koskaan osannut sieltä mitään etsiä. Mutta tämä ihminen ymmärtää minua. Hän antaa minun olla minä ja pitää minua silti upeana. Perinteiseen parisuhteeseen tuskin koskaan päädytään, mutta tunnen itseni kauniiksi, onnelliseksi. Hänen lähellään on hyvä olla.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115900002447521813?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1158686863404538672006-09-19T20:14:00.000+03:002006-09-19T20:27:43.466+03:00Mietin automaattimetroa. Odotan sitä kovasti. Se tekee metron alle heittäytymisen eettisesti paljon hyväksytymmäksi. Ei tarvitse enää murehtia kuljettajan elämän pilaamista. Tänään taas seisoin metroasemalla. Kauppakassi kummassakin kädessä. Ajatukset lähtivät laukkaamaan ja näin jo kaiken niin kuin hidastetussa filmissä. Kauppakassit putoamassa käsistäni, tavarat leviämässä pitkin kivilattiaa. Vieressäni seisovan lapsen huutamassa ja lapsen äidin peittämässä lapsensa silmiä. Ympärilläni olevat ihmiset juoksemassa estämään minua. Ja itseni ilmassa metron valojen loisteessa juuri ennen loppua. Tiedättekö sen tunteen? Sen hetken, juuri ennen kuin metron ensimmäinen vaunu ajaa ohi? Ikuisuuden kestävä mahdollisuus lopettaa tämä pelleily maanpäällä. Ja alle sekunnissa se on ohi. Astuin metroon kauppakasseineni ja kaikki jatkui niin kuin ennenkin. <br /><br />Voin myös paljastaa teille, rakkaat lukijani, että eräs ystäväni teki sen. Hän hyppäsi ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään. Mutta hän ei päässyt taivaaseen. Täällä hän on edelleen, niin kuin me kaikki. Pitkä sairasloma, vammautuminen ja elämän uudelleen arviointi. Ja täällä olemme edelleen molemmat. Minä, joka vain haaveilen siitä, ja hän joka otti viimeiseksi luulemansa askeleen.<br /><br />Lähteminen ei ole helppoa, se on jokseenkin mahdotonta. Mutta silti minä haaveilen siitä joka kerta kun metro ajaa ohitseni.. Missä on tie taivaaseen?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115868686340453867?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1158565153298433212006-09-18T10:30:00.000+03:002006-09-18T12:22:07.330+03:00Päivät kuluvat. Teen asioita, joita minun täytyy tehdä. Joitakin jopa haluan tehdä. Aloin miettimään, että miksi tämä kaikki on minulle niin merkityksetöntä. Kai olen vaan niin syvältä rikki, etten tule koskaan pääsemään siihen olotilaan jossa voisin vain nauttia arjesta. Ihmissuhteista puhumattakaan. Olen kylmä. Olen jäätä. Olen tuuliviiri ja pyörremyrsky. Olen välinpitämätön, eikä minua kiinnosta. Haluaisin rakkautta, mutta olen kykenemätön rakastamaan. En tunne mitään. Haluaisin päästä siihen olotilaan, jossa rakastuminen ei olisi mahdottomuus. <br /><br />Seuraavaksi esitän teoriani suhteiden jatkumosta: *tadaa*<br />Kaikki ne ongelmat, mitä sinulla on nykyisessä parisuhteessasi, kävelevät sinua vastaan seuraavassa suhteessa mutta käänteisinä. Esimerkkejä omasta elävästä elämästäni. Kun kumppanini on ollut edellisessä suhteessaan pitkään niin, ettei olisi enää halunnut olla siinä. Enkö minä ollutkin tämän ihmisen kanssa, vaikken oikeasti halunnut. Hän sai siis näpeilleen valitettavasti minun kauttani. Ja minä taas... Edellinen kumppanini ei pystynyt saamaan orgasmia muuten kuin itsekseen. Minulle orgasmin saaminen on aina ollut helppoa, mutta eksäni tartutti minuun sen jännityksen ja epävarmuuden. Ja nykyisin olen kyvytön laukeamaan muiden kuin itseni kanssa. Ja näitä esimerkkejä on kymmeniä jokaisesta suhteestani (joita on ollut monta).<br /><br />Näin viimeyönä unta jättimäisestä Geisha-levystä. Se oli melkein metrin pitkä ja puolisen metriä leveä ja se maksoi 4,20e. Nyt tuli kiire kauppaan, järjetön suklaanhimo, joskin epäilen, ettei lähikaupastamme noin suurta suklaalevyä löydy. Ehkä ostan monta pienempää tyydyttääkseni haluni. Seksi on suklaan korvike ;)<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115856515329843321?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1158240646187535042006-09-14T16:24:00.000+03:002006-09-14T16:30:46.603+03:00Olen valvonut yli kaksi vuorokautta. Alan nähdä silmäkulmissani varjoja. Olentoja jotka väistyvät näkökentästäni kun käännän pääni. Itkettää. En ymmärrä enää mitä minulle puhutaan, vajoan yhä syvemmälle omaan maailmaani. Sanat tuntuvat menettäneen merkityksensä. Kuuntelen sujuvasti puhetta, yritän vääntää kasvojani hymyn tapaiseen irvistykseen ja nyökkäilen, vaikka tosiasiassa en tajua sanaakaan. Itkettää. Kaikki tuttu ja turvallinen tuntuu kadonneen jonnekin kauas. Katselen maailmaa kuin en olisi nähnyt sitä koskaan ennen, pidän puhelinta kädessäni ja yritän kuumeisesti miettiä mitä sillä tehdään. Itkettää. Haluaisin perua kaikki tulevat menoni, jo ajatus siitä, että minun olisi astuttava ovesta ulos saa lievän paniikin aikaan. Sydämeni hakkaa kuin viimeistä päivää, hiki valuu pitkin ohimoitani ja luulen kuolevani. Itkettää. Koko todellisuus on yksi suuri peikko. Pimeä metsä, josta ei ole tietä ulos. Miksei minulla ole syliä mihin paeta? Itkettää. Itkettää niin pirusti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115824064618753504?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1158040923924836792006-09-12T08:58:00.000+03:002006-09-12T09:02:03.933+03:00Ihan kuin valoa säteilisi jostain. En kykene näkemään sitä. En kykene tuntemaan sitä. Mutta aistin sen läsnäolon silti. Ehkä Helinä Keiju on kaivautunut tähän muumioituneeseen elämään. Mitään ratkaisuja en ole osannut tehdä, käteni on taas paketissa :( Ja edelleen räpiköin opintojen kanssa. Saan nukuttua vain hetkittäin ja silloinkin vaan vetämällä pääni täyteen nappeja. Elämää tämä ei ole, sumussa vaeltamista kyllä. Mitään en näe, mitään en tiedä. Mutta elossa edelleen, ainakin tämän yhden päivän taas. Tai mistä sitä tietää vaikka meteoriitti osuisi juuri minun kohdalleni..<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115804092392483679?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1157919136476623962006-09-10T22:55:00.000+03:002006-09-10T23:12:16.560+03:00Se sama tunne on vallannut minut taas. Olen pysytellyt sisällä jo päiviä. En ole nähnyt ketään. En ole tehnyt mitään. En ole syönyt. En ole nukkunut. En ole vastannut puhelimeen muuten kuin sanoakseni etten jaksa puhua, tai esittääkseni tekopirteää. En ole lukenut lehtiä, en ole avannut televisiota. En ole avannut edes verhoja. En ole käynyt suihkussa, en ole pukenut päälleni. Sen sijaan OLEN maannut voimattomana ja alastomana peiton alla odottamassa maailmanloppua. Olen toivonut, että joku tulisi tappamaan minut, koska en kestä tätä tuskaa, enkä jaksa itse tehdä edes sitä. Olen haukkunut itseni maanrakoon, kironnut kurjan elämäni ja toivonut, että huominen ei koskaan tulisi.<br /><br />En tiedä mistä se tuli taas. Se hiipi selkäni taakse niin huomaamattani, että se pääsi yllättämään minut. Se veti pimeyden hupun silmilleni ennen kuin ehdin edes kirkaista. Nyt en näe mitään. Ja olen kokenut tämän niin monesti. Tämä on se tunne josta alamäki lähtee. Jossain vaiheessa tuskaisuus muuttuu ahdistukseksi ja ahdistus toimintatarmoksi. Se tarmo on monesti vienyt minut sairaalaan. Välillä olen kävellyt sinne itse, välillä minut on viety sinne tajuttomana ambulanssilla. Jonain päivänä on taas helpompaa, miksei se ajatus helpota minua yhtään? Miksi minusta tuntuu ettei tämä koskaan lopu, vaikka aina aikaisemminkin se on helpottanut ainakin hetkeksi välillä ennen kuin se on alkanut uudelleen.<br /><br />Epätoivo syö minua sisältä. Masennus huutaa pääni sisällä ettei minusta ole mihinkään. Se sitoo raajani, niin että käveleminen on raskasta, etten voi tehdä käsilläni mitään. Se sulkee silmäni, niin että silmien räpyttelyyn tuntuu hupenevan kaikki voima mikä minussa on jäljellä. Joudun keskittymään, että muistaisin hengittää. Haluan kuolla. Haluan päästä tästä kuristavan piinaavasta tunteesta, joka peittää minua valonnopeudella pensaskasvin tavoin. Olen kuin prinsessruususen linna, tuomittu sadaksi vuodeksi uneliaaseen yksinäisyyteen. Elän tyhjiössä jossa saan huutaa ääneni käheäksi, eikä kukaan kuule. TÄMÄ EI OLE ELÄMÄÄ! Tämä on sitä mitä kuolema voi pahimmillaan olla, näivettymistä mikä leviää kulovalkean tavoin. <br /><br />Kuka kantaisi minut kylpyyn? Pesisi hiukseni, pukisi puhtaisiin vaatteisiin? Kuka syöttäisi minua? Kääntäisi kyljeltä toiselle ja taluttaisi vessaan? Olen kuin pieni lapsi tai vanhuuttaan elämänsä menettänyt vanhus. En kykene suoriutumaan jokapäiväisistä askareistani.<br /><br />Ja yhtä kykenemätön olen luopumaan niistä asioista jotka minua tähän ajavat. Milloin opin luovuttamaan? Olen sairaseläkkeellä, mutta yritän väkisin opiskella. Vaikka enhän siihenkään kykene, kirjapinot vaan kasvavat ja minä hautaudun niitten alle kykenemättä lukemaan ensimmäistäkään tavua. Ryhdistäydy, ota itseäsi niskasta kiinni. Voi kun se olisikin niin helppoa.<br /><br />Makaan lattialla ja haukon henkeä kuin kala kuivalla maalla. Milloin tämä kaikki loppuu?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115791913647662396?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1157821127689273412006-09-09T19:57:00.000+03:002006-09-09T19:58:47.696+03:00Mutta kerronpa silti. Olen masturboinut nyt viisi päivää tekemättä oikeastaan mitään muuta. En tiedä johtuuko se tuosta rajatilasta vai mistä, mutta olen täysin kyltymätön jopa itseni kanssa. Ei ihme, ettei minulla ole kumppania. T.nimim.runkkari<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115782112768927341?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1157398277621823252006-09-04T22:22:00.000+03:002006-09-04T22:31:18.756+03:00Anteeksi rakkaat lukijani, ettei minusta ole hetkeen kuulunut. Vietin taas vaihteeksi aikaa mielisairaalassa. Ja voin vakuuttaa teille, ettei se ole nautinto. Ruuat ja lääkkeet kyllä tulevat automaattisesti viisi kertaa päivässä, mutta siihen se autuus loppuukin. Hoitajat ovat ylityöllistettyjä ja kiukkuisia ja lääkärit ammattitaidottomia. Koita siinä nyt sitten rentoutua kun sinulle kiikutetaan monta kertaa päivässä kupillinen lääkkeitä, jotka eivät tee oloasi yhtään paremmaksi. Mielisairaaloita voitaisiin kutsua myös kasvatuslaitoksiksi. Siellä kyykytetään aikuisia ihmisiä. Hoitajat ja lääkärit ovat kuin vanhempia, jotka asettavat sinulle rajat. He päättävät milloin ja minne sat mennä sekä sen mitä saat tehdä. Ja jos olet tuhma niin sinulle pidetään puhuttelu, ja jos et sittenkään tottele sinut huumataan tai sidotaan kiinni sänkyyn. Potilastoveritkaan eivät ole turvallista seuraa. Voi vain arvailla, onko puukko huonekaverin tyynyn alla tarkoitettu sinun kurkullesi vai hänen ranteilleen. Tällä kertaa vain kaksi potilastoveriani yritti poistua tästä maailmasta. Tikkejä, itkua ja lääkettä. Verta joka paikassa ja se pettymyksen tuska, kun ei edes onnistu elämäänsä lopettamaan. Olen uuvuksissa. Olen niin kiltti ja ystävällinen, että olkapäähäni on helppo nojata. Mutten minäkään kaikkea kestä. Parinkymmenen ihmisen ongelmat niskassani omieni lisäksi. Puhumattakaan "ystävistäni". En ole enää yhtään varma siitä, että ihminen on luotu laumaeläimeksi. Minä ainakin olen onnellinen että saan taas olla yksin kotona. Haluan vain rauhaa ja hiljaisuutta, en halua kuullakaan kenestäkään ainakaan hetkeen. Tässäpä tämän kertaiset kuulumiset, palataan asiaan!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115739827762182325?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1156608326988190752006-08-26T18:57:00.000+03:002006-08-26T19:05:26.996+03:00Miksi mua ahdistaa päivästä toiseen? Ahdistaa jos ei ole ihmissuhdetta ja ahdistaa jos on. Miksen voi vain oppia seisomaan omilla jaloillani nojaamatta muihin? Miksi ajattelen aina ensin pahinta vaihtoehtoa? Miksi mä odotan kokoajan että kaikki kaatuu mun niskan? Miksi mä odotan että mut hylätään? Eikö sen odottaminen jo itsessään ennusta huonoa tulevaisuutta? Ennustuksilla on tapana toteutua. Miten sitä voisi opetella ajattelemaan, että sitä on ihan yhtä hyvä kuin muutkin? Ettei tuska kestä ikuisesti? No tämä nyt on taas tätä masennusta mikä seuraa siitä kun on useamman päivän ollut pää täynnä rauhottavia. Haukotus. Piristäkää mua nyt joku.. Lukeekohan tätä edes kukaan?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115660832698819075?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1156315380991552102006-08-23T09:40:00.000+03:002006-08-23T09:43:01.000+03:00Voisin alkaa järjestämään elämysmatkoja mun elämään. Tulisitteko rakkaat lukijani mun nahkoihin makaamaan sairaalan sänkyyn? Kuuntelemaan tätä samaa musiikkia, tuntemaan näitä samoja tunteita, ajattelemaan näitä samoja hulluja ajatuksia? Sen jälkeen voisitte helpotuksesta huokaisten palata omaan elämäänne. Mutta mihin mä voin palata? En pääse itsestäni irti. MIHIN MÄ VOIN PALATA?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115631538099155210?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1156175345853500792006-08-21T18:42:00.000+03:002006-08-21T18:49:05.853+03:00Onko naisilta vaadittu yksiavioisuus vain patriarkaalisen jatkumon yritys kahlita naisen seksuaalisuutta? Onko käskyt tai ohjeet, moraalinormit todella tarkoitettu suojelemaan meitä? Vai onko se vain keino vieraannuttaa ihminen todellisista eläimellisistä haluistaan? Kyllä mä haluaisin että mua naitais, rajusti, eläimellisesti, takaapäin. Haluaisin, että voisin suudella sitä ihmistä jota rakastan ja sitä ihmistä jota haluan. Ja miksi munkin mielessä elää silti ajatus siitä, että olisin turvassa vain monogaamisessa yhteiskunnan sitein sidotussa parisuhteessa? Onko minulla tunteita vai onko tunteilla minut? Ihmissuhdekurssilla tätä joskus pohdittiin.Vastauksesta en ole yhtään varma. Mutta siitä olen varma, että nautin kivusta, nautin vapaasta seksistä, nautin alistumisesta ja nöyrtymisestä. Toinen asia on se, miksi niistä nautin. Onko mun seksuaalisuus kieroutunutta? Vai tunnenko mä todella olevani niin paha ihminen, että tunnen olevani oikeutettu olemassaoloon vain kun silloin tällöin sovitan syntini kunnon selkäsaunalla?<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115617534585350079?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1156150478082556132006-08-21T11:44:00.000+03:002006-08-21T18:40:38.450+03:00Olipas viikonloppu. Näin noin miljoona uutta ihmistä, enkä jaksanut yhtään jutella tai olla hyvällä tuulella, koska en ollut nukkunut ollenkaan edellisenä yönä ja syömisenkin kanssa oli niin ja näin. Rakkaat lukijani, kannattaa opetella elämän perusaakkoset, niin kuin se, että syödä pitää ja nukkua säännöllisesti ja paljon ja liikuntaakin kannattaa harrastaa. Pysyy paremmin pää kasassa. Tällä kertaa järkytykseni aiheutti puolalainen performanssiryhmä suka off (www.sukaoff.com) katselin esitystä sillä seurauksella, että seuraavan yön oksensin ja itkin ja näin painajaisia. Minkä helvetin takia mun on oltava niin herkkä? Miksen voi ohittaa näkemiäni asioita olankohautuksella? Mun on otettava aina kaikki niin vakavasti. Ihan niin kuin elämä olisi kuolemaakin vakavampi asia. Ja kaikki ihmissuhdeongelmat tähän päälle. Jonain päivinä tunnun musertuvan taakkani alle, toisina päivinä taas nautin sen aiheuttamasta kivusta.. Masokisti.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115615047808255613?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1155760095176644242006-08-16T23:22:00.000+03:002006-08-16T23:28:15.186+03:00Ainoa todellinen tie toipumiseen on lakata olemasta uhri. Nostaa itse itsensä mudasta, mennä suihkuun ja aloittaa siitä että itse pitää itseään arvokkaana. Kliseisesti tämä on loppuelämäni ensimmäinen päivä, ja voin itse päättää miten sen elän. Luulin nimittäin aiemmin, että minut on rikottu niin pahasti, ettei minulla ole mahdollisuutta toipua, että tämä kipu on kohtaloni. Mutta se ei ole totuus, totuus on se, että minulla on kaikki oman elämäni langat käsissäni heti kun lakkaan olemasta uhri ja otan kohtaloni omiin käsiini. Miksi olen antanut sellaisten ihmisten ja asioiden hallita minua, jotka ovat tuottaneet vain ahdistusta ja tuskaa? Itsehän olen antanut heille/niille vallan satuttaa. Tänään, taas kerran, päätän lopettaa kynnysmattona olon ja nostaa itseni arvoiselleni korokkeelle. Kannustattehan minua rakkaat lukijani?!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115576009517664424?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1155713901458338982006-08-16T10:32:00.000+03:002006-08-21T18:42:35.900+03:00Mä olen pyytänyt liikaa, vaatinut liikaa, odottanut liikaa. Mitä on vastarakkaus? Mun ongelma on kyky RAKASTAA ja antaa itsestäni. Olisin valmis antamaan vaikka henkeni toisen puolesta. Mutta mitään en ole ikinä saanut takaisin. Vaan aina sitä samaa paskaa: lähden mieluummin kavereitten kanssa ulos kun kattelen sua, mun työt tulee aina olee sua tärkeämpiä, jos haluat nähdä mua niin lopeta omat harrastukses ja alota mun kanssa samat, eihän sua haittaa että tapailen muita samalla... jne jne. Eikä se ole oikeasti kovin paljoa mitä mä tarvitsisin. Vain tunteen siitä, että edes hetken olisin jollekin ihmiselle tärkeintä maailmassa, sillä mä en ole ikinä ollut. Mua ei ole pidetty sylissä, mua ei ole lohdutettu. Mua ei ole rakastettu! Mitä ideaa on elämässä, jossa aito yhteys toiseen ihmiseen on mahdottomuus? Tää länsimainen individualistinen narsistiseen hedonismiin keskittyvä yhteiskunta on paska!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115571390145833898?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1155663160316708152006-08-15T20:27:00.001+03:002006-08-15T20:53:32.290+03:00Rakkaat lukijani. Olen jättänyt siveyteni ja alkanut seikkailemaan seksin ihmemaassa. Ensimmäisen suudelmani vaihdoin vasta seitsemäntoistavuotiaana, koska äitini aiheutti minulle suutelemiseen liittyvän trauman kun olin kahdeksan vuotias sanoessaan että suuteleminen on väärin. Nyt olen jo pitkälti päälle kahdenkymmenen ja viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa elämässäni suutelin (useita!!!) ihmisiä vapautuneesti ilman ajatustakaan seurustelusta tai sitoutumisesta. Se oli todella nautinnollista. Pehmeät huulet vasten omiani, sopivassa määrin kieltä ja hellä puraisu alahuulesta... aaah. Nuolin myös kahden naisen varpaita. Sekin oli nautinnollista. Ylipäätään voin suositella seksuaalista vapautumista kaikille. Se tekee todella hyvää!<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115566316031670815?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-32770149.post-1155651029717563312006-08-15T16:52:00.000+03:002006-08-15T20:54:14.286+03:00Iltapäivää hyvät lukijani, tosin teitä ei taida vielä olla, mutta eiköhän joku löydä tämänkin blogin joskus. Olen elänyt elämäni pisteeseen, jossa moraalinormit ovat menettäneet merkityksensä. Itseasiassa tässä pisteessä kovin harvalla asialla on enää merkitystä. En kaipaa hattaroita enkä vuoristorataa. En etsi elämän tarkoitusta tai kuoleman jälkeistä elämää. En heittäydy toimiini täysillä, vaan seurailen vierestä mitä muut puuhailevat. Olen kokenut itsemurhaaja. Olen ottanut yliannostuksia, yrittänyt hirttäytyä, juossut auton alle, kävellyt kiskoilla, viillellyt valtimoita ja istuskellut parvekkeen kaiteella miettimässä hyppäämistä. Elämä on mielestäni hetkittäin aivan mukavaa, toisinaan taas tämä kipeä mieleni ajaa minua rotkon reunalle. Diagnooseja minulla riittää vaikka muille jakaa ja lääkkeitä on kaapit pullollaan. Sairaalassakin on tullut maattua yhteensä varmasti vuosia. Ja edelleen olen tässä. Elämäni heittelee kuperkeikkoja ja minä yritän pysyä mukana.<div class="blogger-post-footer"><img width='1' height='1' src='https://blogger.googleusercontent.com/tracker/32770149-115565102971756331?l=hullula.blogspot.com' alt='' /></div>mieletönhttp://www.blogger.com/profile/09616419217108405997noreply@blogger.com1