Tiistai-iltapäivä itsemurhaajan maailmassa

Iltapäivää hyvät lukijani, tosin teitä ei taida vielä olla, mutta eiköhän joku löydä tämänkin blogin joskus. Olen elänyt elämäni pisteeseen, jossa moraalinormit ovat menettäneet merkityksensä. Itseasiassa tässä pisteessä kovin harvalla asialla on enää merkitystä. En kaipaa hattaroita enkä vuoristorataa. En etsi elämän tarkoitusta tai kuoleman jälkeistä elämää. En heittäydy toimiini täysillä, vaan seurailen vierestä mitä muut puuhailevat. Olen kokenut itsemurhaaja. Olen ottanut yliannostuksia, yrittänyt hirttäytyä, juossut auton alle, kävellyt kiskoilla, viillellyt valtimoita ja istuskellut parvekkeen kaiteella miettimässä hyppäämistä. Elämä on mielestäni hetkittäin aivan mukavaa, toisinaan taas tämä kipeä mieleni ajaa minua rotkon reunalle. Diagnooseja minulla riittää vaikka muille jakaa ja lääkkeitä on kaapit pullollaan. Sairaalassakin on tullut maattua yhteensä varmasti vuosia. Ja edelleen olen tässä. Elämäni heittelee kuperkeikkoja ja minä yritän pysyä mukana.