Ihmissuhteiden turhuus

Mä olen pyytänyt liikaa, vaatinut liikaa, odottanut liikaa. Mitä on vastarakkaus? Mun ongelma on kyky RAKASTAA ja antaa itsestäni. Olisin valmis antamaan vaikka henkeni toisen puolesta. Mutta mitään en ole ikinä saanut takaisin. Vaan aina sitä samaa paskaa: lähden mieluummin kavereitten kanssa ulos kun kattelen sua, mun työt tulee aina olee sua tärkeämpiä, jos haluat nähdä mua niin lopeta omat harrastukses ja alota mun kanssa samat, eihän sua haittaa että tapailen muita samalla... jne jne. Eikä se ole oikeasti kovin paljoa mitä mä tarvitsisin. Vain tunteen siitä, että edes hetken olisin jollekin ihmiselle tärkeintä maailmassa, sillä mä en ole ikinä ollut. Mua ei ole pidetty sylissä, mua ei ole lohdutettu. Mua ei ole rakastettu! Mitä ideaa on elämässä, jossa aito yhteys toiseen ihmiseen on mahdottomuus? Tää länsimainen individualistinen narsistiseen hedonismiin keskittyvä yhteiskunta on paska!