Mieletön kaipuu todellisuuteen

Depressiivinen rajatilatyttönen selvittää kulkuansa elämän ja kuoleman rajalla, sekä seikkailee ihmemaassa.

tiistaina, marraskuuta 28, 2006

Hulluutta on monenlaista..

Joinain päivinä luulen sekoavani, toisina päivinä sekoan. Perhesuhteeni ovat kummallisia ja minua riivaa jatkuva kaipuu jonnekin. Ystäväni kertoman mukaan olen huudellut tänään pitkin kaupunkia vapautuneeni juuri sairaalasta. Itseni tuntien tämä voi hyvinkin pitää paikkaansa. Kaipaan erästä ihmistä ja toistakin ja oikeastaan kolmattakin ja neljättä. Ja nämä kaikki luullakseni lukevat tätä blogia, että terveisiä vaan teille. Tänään kohtasin myös yhden uuden ihmisen, tai tunsin tämän tyypin kyllä jo aiemmin, mutta kommunikaatiomme nousi tänään aivan uudelle tasolle. On sittenkin olemassa ihmisiä, jotka ymmärtävät minua. Haaveilen koirasta, joka veisi minua lenkille. Haaveilen uudesta kodista. Ja suunnittelen vieväni kissani eläinlääkäriin rokotettavaksi ja hammaskiven poistoon. Aion aloittaa kunnollisen elämän. Huomenna ostan i-podin ja sen jälkeen minun ei enää tarvitse kuunnella hiljaisuutta.

J.K.Olen sairastanut todella rajun bulimian, ollut väkivallan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteena ja poseerannut pornokuvissa. Kaikki on siis koettu, sekin mikä ei olisi ollut tarpeellista. Hyvää yötä nyt!