Mieletön kaipuu todellisuuteen

Depressiivinen rajatilatyttönen selvittää kulkuansa elämän ja kuoleman rajalla, sekä seikkailee ihmemaassa.

keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006

Yhdeksännen kerroksen verhot.

Olen itkenyt itseni kuiviin. Huutanut tuskaani. Tehnyt itsemurhasuunnitelmia vaikka muilla jakaa. Anellut apua. Ja nyt jokin välirauha kun pää täynnä rauhoittavia. Mutta mä en kestä näitä ristiriitoja mun sisällä. Sahaan itseäni kahtia ja sinä päivänä kun kuolen, huomaatte -sehän olikin vain tyhjä kuori.



"En aina voi sua ymmärtää
oisit ees voinut yrittää
vaikka joskus tuntuu
että kaikki on turhaa
sä koitit mulle selittää
ei oo järkee jatkaa elämää
mä tahdoin olla sulle
syy jatkaa huomiseen"
-apulanta-

1 Comments:

  • At 10/28/2006 06:32:00 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Voi sua kultamurunen... täsmälleen samanlaisia ajatuksia mullakin pyörii päässä päivästä toiseen. et oo yksin. jotenkin sitä vaan tukahduttaa ne tunteet ja ne kiehuu tulla sisällä. sit sitä ottaa överit tai yrittää hukuttautua tms... meitä on niin monta ja kaikki me ollaan niin yksin. pusuja. -anna-

     

Lähetä kommentti

<< Home