Sille, joka painaa päätäni veden alle..

"Olen tehnyt asioita, joita ei olisi pitänyt tehdä
mennyt perässäsi paikkoihin, joihin ei olisi pitänyt mennä
Olen nähnyt unia, joita ei olisi pitänyt nähdä
kuullut sanottavan sanoja, joita en olisi halunnut kuulla"
-Ultra Bra-

Lopulta laitoin niin vähän vastaan. Olinko sittenkin luovuttaja kaikki nämä vuodet? Vai loppuivatko voimani lopulta? Voitit. Nyt voit ilkkua. Näet nöyryytykseni. Todellisen kivun, raadollisuuteni paljastuessa. Oikea jalkani ei enää kanna. Kiristät hermojani. Kohta saat sen mitä haluat, ei enää kauaa, tiedämme sen molemmat. Minä olen murhaaja, huorintekijä, valehtelija ja varas. Sinä olet motiivi tälle kaikelle. Tanssin pillisi mukaan jokeen, kuin ne lapset siinä sadussa pillipiiparin perässä. Sinä tanssitat minua, pidät langoissasi. HEI KUULKAA KAIKKI LUKIJAT, MINÄ EN KIRJOITA TÄTÄ, EN OLE OLLUT PAIKALLA AIKOIHIN, SE ON SE TOINEN, SE JOKA MINUA TANSSITTAA. SE LAITTAA SANAT SUUHUNI. MINÄ OLEN POISSA. Kiristät ja löysäät tahtosi mukaan. Juuri kun alan uskomaan toivon mahdollisuuteen vedät taas maton jalkojeni alta. En ymmärrä enää mitään. En ole nukkunut aikoihin. Ja lääkkeet. Tiedätte kai. Tai luultavasti ette, mutta kuitenkin. Pääsin kotiin yöstä, vaikka jalka meni alta vähän väliä. Kipu salamoimassa vasemman silmäni takana ja oikeassa jalassani. Kävin tänään paikassa. Tajusin niin monta asiaa. Sen, että olisin voinut kadota lopullisesti. Jäädä sinne, eikä kukaan olisi koskaan löytänyt minua, tai ei ainakaan kuukausiin. Ja kuinka helposti se olisikaan onnistunut. Puhelin kiinni, uusi nimi ja identiteetti. Olisin ollut siihen täysin valmis, jokin sai minut silti vielä palaamaan. Vaikka tajuan kykenemättömyyteni parisuhteeseen vasta nyt, kun kosijoita olisi vaikka muille jakaa. Ei minusta ole rakastamaan. ("mitä tahansa tahdon koskettaa se musertuu kätteni alla, minun käteni kylvää kuolemaa ja se rakastaa rikkomalla"-Jukka leppilampi-) Tajuan kykenemättömyyteni opiskeluun vasta kun olen juuri valmistumassa. Työntekoon en ole ikinä pystynyt. Taas meinasin tänään saada miekkaakin terävemmistä sanoista, mutta viimehetkellä hän sulki suunsa. Minä olen turhake. En jaksa ihmissuhteita. En osaa. Enkä jaksa siivota. Laskujen maksaminen. Syöminen. Silmien räpyttely. Ylivoimaisia tehtäviä kaikki. Maata paikallaan pystymättä mihinkään. Luultavasti sammun pesemättä hampaita, vaihtamatta vaatteita. Kaadun sohvalle ja herään joskus iltapäivällä tajuamaan todellisuuden kamaluuden ja ottamaan lisää rauhoittavaa. Maanantaina sairaalan lattialle itkemään. Anelemaan apua. Vaikka ihan yhtä turhaa se on kuin kaikki muukin. Unelmoin poislähdöstä. Yhtenä päivänä mietin, että leikkaisin kaikki sormenpääni pois, etten voisi enää tehdä pahaa. Sairas ajatus. Taidan olla todella kipeä. Ja tiedän, että kun te luette tämän, juoksette kirkuen karkuun minua. Mutta ehkä se on tarkoituskin. Pysykää kaukana minusta, satutatte itsenne jos tulette lähelle! Uskokaa pois, teillä kaikilla on parempi ilman mua!

Viholliselleni vielä tämäkin:

"Rakkautta ja valheita
Ja minun sydän täynnä lasin sirpaleita
Ja mun kasvoilla tuhat murhetta
Ja sydän lävistetty liian monta kertaa
Ja sun huulilta suudelma maistuu katkeruudelta
Lennän luoksesi, kuolen vuoksesi
Rakkautta ja piikkilankaa
Enkelin kasvosi, kuoleman huulesi
Rakkautta ja piikkilankaa"
-Uniklubi-

Nyt mä menen, voikaa hyvin! Älkääkä kaivatko mua. Se olisi se iankaikkinen turhuuksien turhuus.

Niin ja ANTEEKSI! Mä oikeasti olen pahoillani kaikesta! En tarkoittanut kenellekään mitään pahaa, lopulta vaan selvisi, että olen kykenemätön tekemään hyvää. Teen pahaa vaikken haluaisi. Nyt on aika lopettaa tämä tuhoamisen kierre.

Moikkamoi.