Lääkepöllyssä ajatuksia ihmissuhteista

Onko naisilta vaadittu yksiavioisuus vain patriarkaalisen jatkumon yritys kahlita naisen seksuaalisuutta? Onko käskyt tai ohjeet, moraalinormit todella tarkoitettu suojelemaan meitä? Vai onko se vain keino vieraannuttaa ihminen todellisista eläimellisistä haluistaan? Kyllä mä haluaisin että mua naitais, rajusti, eläimellisesti, takaapäin. Haluaisin, että voisin suudella sitä ihmistä jota rakastan ja sitä ihmistä jota haluan. Ja miksi munkin mielessä elää silti ajatus siitä, että olisin turvassa vain monogaamisessa yhteiskunnan sitein sidotussa parisuhteessa? Onko minulla tunteita vai onko tunteilla minut? Ihmissuhdekurssilla tätä joskus pohdittiin.Vastauksesta en ole yhtään varma. Mutta siitä olen varma, että nautin kivusta, nautin vapaasta seksistä, nautin alistumisesta ja nöyrtymisestä. Toinen asia on se, miksi niistä nautin. Onko mun seksuaalisuus kieroutunutta? Vai tunnenko mä todella olevani niin paha ihminen, että tunnen olevani oikeutettu olemassaoloon vain kun silloin tällöin sovitan syntini kunnon selkäsaunalla?