Taas yksi uneton yö..

On yö ja mä valvon. Otin iltalääkkeiden lisäksi diapameja ja reseptisärkylääkkeitä, silti en saa unta. Mua väsyttää ihan älyttömästi, mutta mä en pysty rentoutumaan. Elämä on loputonta kujanjuoksua. On juostava karkuun niitä mörköjä, jotka ovat osa minua. Mun muisti ei toimi vieläkään. Mä unohdan sopimukset, tapaamiset ja ihmiset. Mä olen epäkelpo. En täytä mitään kriteerejä mitä ihmiseltä vaaditaan. Mun pitäisi hakea työharjoitteluun kahden päivän sisällä. Kasata taitopohjainen cv ja reflektoida kaksi kirjaa saadakseni suoritusmerkinnät. Mutta mä en pysty. En jaksa, eikä mua edes kiinnosta. Mä en halua palkkaa, mua ei kiinnosta oman alani työt ja gradun tai ylipäätään minkään kirjallisen työn kirjoittaminen tuntuu mahdottomalta. Ihan niin kuin olisin kiipeämässä vuorelle ilman turvaköysiä. On vain loputon pudotus rotkolle, jonka pohjaa ei voi nähdä. Mä haluaisin puhua jonkun kanssa, mutta ei kukaan ole valveilla tähän aikaan. Pitäisiköhän soittaa johonkin auttavaan puhelimeen? Kertahan se olisi ensimmäinenkin.