Mieletön kaipuu todellisuuteen

Depressiivinen rajatilatyttönen selvittää kulkuansa elämän ja kuoleman rajalla, sekä seikkailee ihmemaassa.

torstaina, lokakuuta 19, 2006

Oodi itselleni ja ystävilleni..

Hei te kaikki kuoleman maassa, kuulkaa kun Hector laulaa:

"Hei, silloin kun sä seisot sillä sillankaiteella,
tai kun makaat niska sopivasti junanraiteella
ja olet päättänyt näin...

Tai juuri kun oot unilääkepullon avannut,
taikka pyssy ohimolla lähtörunos tavannut,
kun olet päättänyt näin...

Älä tee sitä!
Hei, älä tee sitä!

Hei, ennen kuin sun valtimosi auki ratkeaa,
tai ennen kuin sun niska silmukassa katkeaa,
ja olet päättänyt näin...

Älä tee sitä!
Hei, älä tee sitä!

Jos sä teet sen hirmutyön,
valvon vuokses yhden yön.
Sitten olet vain ei-kukaan,
minua et ota mukaan.
Annan anteeksi,
mut itseäni aion puolustaa:
sinut unohtaa...

Siis älä tee sitä!
Hei, älä tee sitä!

Hei, juuri kun sä ikkunaasi auki vetäiset,
tai punaisessa kylvyssä näet näyt etäiset
ja olet päättänyt näin...

Älä tee sitä!
Hei, älä tee sitä!

Paljon vielä löytää vois,
miksi kiirehtiä pois?
Silti estä ei sua kukaan,
mutta ketään et saa mukaan!
Annan anteeksi,
mut itseäni aion puolustaa:
sinut unohtaa...

Siis älä tee sitä!
Hei, älä tee sitä!
Hei, älä tee sitä!"