Aurora

Syöksykierre pahenee. Eilen kävin taas vaihteeksi pyörähtämässä psykiatrisessa päivystyksessä. Saldo: puolitoistatuntia odotusta, särkynyt tuhkakuppi (väkivaltaisen potilaan, ei siis minun, toimesta, lopulta riehuva ja huutava miespuolinen potilas tainnutettiin juottamalla kuppikaupalla mansikanmakuista diapamia ja hänet saatettiin lukkojen taa), kolme temestaa ja ataraxresepti. Jonossa ei siis ollut ketään ennen minua, mutta lääkäri "kirjoitti papereita" puolitoista tuntia, kunnes hoitajat pakottivat lääkärin ulos huoneestaan ja ottamaan minut vastaan. Lääkäri totesi ettei osaa auttaa, antoi pari rauhoittavaa ja potkaisi pihalle. No ei sillä, en olisi osastolle halunnutkaan. Mutta joskus kyllä käy mietityttämään, että onko todella "en voi auttaa" ainoa apu, mitä epätoivoinen, itsetuhoinen ihminen voi saada? Itse kannattaisin lobotomiaa. Nanna sanoi, ettei jaksa lukea tämän pidempää tekstiä, joten jatkan myöhemmin.

"Kaipaan kasvojasi
tuttua ääntä vuosien takaa
kaipaan nauruasi
leikkivää lasta, kotiin jo palaa!"
-@junkmail-