Salaisuuksia (teatraalisuuden huippu jälleen kerran)

On asioita, joita en tule ikinä sanomaan ääneen kenellekään. Salaisuuksia, jotka eivät pienene jakamalla, vaan leviävät kulovalkean lailla ja tekevät minusta soihdun yöhön julkitullessaan. Sitä odotellessa..

"..mä kuolen näihin ihmisiin jotka ei merkitse mulle mitään
kertoo mitä pitää tehdä, mitä täytyy yrittää
mä kuolen kun mun suuni huutaa valkoisia valheita
ja jättää kertomatta aina osan totuutta

Ja mä kuolen joka rivin jälkeen jonka paperille kirjoitan
kun edessäni nään taas yhden laulun vähemmän
mä kuolen joka unelmaan, jonka viimein kiinni saan
ja siihen ainoaan, jota koskaan en voi tavoittaa

Ja mä kuolen kun mun rakkauttani takin alle piilotan
kun pelko laittaa kuiskaamaan mä vaikka huutaa haluan.."
-Sir Elwoodin hiljaiset värit-