Mieletön kaipuu todellisuuteen

Depressiivinen rajatilatyttönen selvittää kulkuansa elämän ja kuoleman rajalla, sekä seikkailee ihmemaassa.

lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Se ei olekaan niin..

Uin jäisessä meressä. Viilsin käteni auki taas kerran. Mua rasittaa kaikki. Mutta mä olen keksinyt keinoja, mistä tulee hyväkin olo. Ja pian kaikki muuttuu, huonommaksi vai paremmaksi, en tiedä, mutta toivon jälkimmäistä.

"Mä olen verta mä oon väkivaltaa
mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy
suru sammuu tai himmentyy
mä luulin että kipu häipyy
menee kadoksiin
mut se ei olekaan niin

Mä luulin että hallitsen tän
mun mielen ja mun elämän

---

Mut se ei olekaan niin!"

3 Comments:

  • At 12/30/2006 05:36:00 ip., Anonymous Anonyymi said…

    *halauksia* ja *voimia*
    täältäkin suunnalta

     
  • At 12/31/2006 11:15:00 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Hyvää ja kaunista vuotta 2007.
    Mahdollisuuksia voi olla vielä kulman takana. Älä katoa.

    Halauksia lähettää
    Ilse

     
  • At 1/14/2007 06:32:00 ip., Anonymous Anonyymi said…

    Koita vielä jaksaa ystävä hyvä. Vaikka en jaksa pitää kovin tiiviisti yhteyttä niin oot silti jatkuvasti mielessä. Oot tärkee. Älä luovuta vaan hae apua. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta toivoa on. Rakkaudella, Antsu

     

Lähetä kommentti

<< Home