Puoliksi unessa jo..
Päivä päivältätämä käy vaikeammaksi.En osaa selittää teille niitä asioita, jotka minua piinaavat. HAluaisin tehdä hulluja asioita, vahingoittaa itseäni, kiivetä korkealle ja hypätä. En usko, että sairaalahoidosta olisi mulle apua. Terapia saattaa auttaa, tai jos vihdoin löytäisi oikeat lääkkeet. Mutta kaikista eniten mä tarvitsisin rakkautta. Pyyteetöntä huolenpitoa. Lempeyttä, hellyyttä, lämpöä ja läheisyyttä. Miksi tämä maailma on niin kylmä ja julma? Jumalani pelasta mut! Päästä mut pois!
posted by mieletön @ 12/03/2006 04:18:00 ap.
3 Comments:
At 12/03/2006 03:08:00 ip.,
Anonyymi said…
Hei,
Olen pahoillani, että mulla ei ole tarjota sulle apua ja neuvoja. Olen joskus käynyt samoja tunteita läpi. Silti en osaa kertoa, miten selvisin. Taas kuljen suossa, erilaisessa tällä kertaa.
Toivon sulle kauheasti voimaa selvitä, päivä päivältä, minuutti minuutilta. Lähetän sulle ison lämpimän halauksen ja vakuutan, että olet muiden tavoin tärkeä ja arvokas ihminen.
Jane Viidakko
At 12/07/2006 12:59:00 ip.,
Anonyymi said…
en osaa sanoa mitään vaikka haluaisin. luulen tietäväni miltä sinusta tuntuu. rajatilatyyppiä minäkin. yritä jaksaa ja paljon voimia!
At 12/20/2006 10:46:00 ip.,
Anonyymi said…
((( Mieletön ))) toivottavasti olet kuitenkin jaksanut ja pystynyt pitäytymään todellisuudessa (luotan tuohon otsikkoosi). Tunteet ne vie meitä mukanaan ja on vaikea joskus tietää miten niiden kanssa tulisi toimia. Itsekin vasta opettelen.
Lähetä kommentti
<< Home