Sumua..
Ihan kuin valoa säteilisi jostain. En kykene näkemään sitä. En kykene tuntemaan sitä. Mutta aistin sen läsnäolon silti. Ehkä Helinä Keiju on kaivautunut tähän muumioituneeseen elämään. Mitään ratkaisuja en ole osannut tehdä, käteni on taas paketissa :( Ja edelleen räpiköin opintojen kanssa. Saan nukuttua vain hetkittäin ja silloinkin vaan vetämällä pääni täyteen nappeja. Elämää tämä ei ole, sumussa vaeltamista kyllä. Mitään en näe, mitään en tiedä. Mutta elossa edelleen, ainakin tämän yhden päivän taas. Tai mistä sitä tietää vaikka meteoriitti osuisi juuri minun kohdalleni..
posted by mieletön @ 9/12/2006 08:58:00 ap.
2 Comments:
At 9/12/2006 01:11:00 ip.,
Nanna said…
go girl, go!
kyllä sä siitä vielä nouset, etenkin jos jaksat välillä poistua asunnostasi!
At 9/14/2006 03:37:00 ip.,
Anonyymi said…
Hei,
Oli aika ikävä lukea blogejasi. Olen itse aika ajoin vaikeastikin masentunut lisäxi mulla on OCD joka
rajoittaa elämää aikalailla. Yritän silti käydä töissä ja viettää normaalihkoa elämää vaikka pää on kieltämättä vähällä pimetä
aika ajoin. Lääkkeeni Anafranil auttaa mutta valitettavasti se myös
lihottaa joka on inhottavaa. Yritä
kestää rakas ystävä! Masturbointi muuten tuntuu yleisestikin olevan yksi yleisimpiä tapoja rauhoittaa
tummentunutta mieltä ja luoda lohdustusta ja mielihyvää arjen ankeuteen. Muuten, olen varma että
olet tosi IHANA!
Lähetä kommentti
<< Home