Olemisen sietämätön kipeys..

Asioita on liikaa. Yritin kirjoittaa paperille asioita mitkä elämässäni ovat pielessä ja vaativat kunnostusta.. Sain ranteeni särkemään, paperin loppumaan ja orastavan hermoromahduksen.. Totaalisesti meinasin pysähtyä vasta siivotessani. Onneksi ei tarvinnut siivota yksin. Mutta silti. Miten mä voin olla näin poikki? Miten elämä tuntuu täysin ylivoimaiselta? En pysty. Haluan kaatua katuun enkä nousta enää koskaan. En jaksaisi nousta enää koskaan. Tiedättekö sen tunteen kun on niin uupunut, että voisi vaan jäädä maahan makaamaan välittämättä enää mistään? Kuka tietää? Käsiä ylös! Äh, ei tarvitse innostua, en minäkään innostu.

Olen opintojeni loppusuoralla tajutessani olevani väärällä alalla. Eipä silti, tuskin tulen koskaan täysin työkykyiseksi, tai nyt se ainakin näyttää mahdottomuudelta, että kai se on ihan sama mitä on opiskellut jos kuitenkin sairaseläkkeellä makaa.. Asuntoni on ahdistava. Siihen liittyy niin tuskallisia muistoja. Ja kaikki huonekalut ovat hajoamassa käsiin, tai no sänky ja sohva ainakin. Ehkä se on oikein minulle, kun en muutenkaan saa nukutuksi, niin mitäpä minä sängyllä. Eikä mun pitäisi asua yksin. Olen niin kipeä ja tulen vielä kipeämmäksi tästä yksinäisyydestä.

Puhumattakaan siitä, että nukkumisen lisäksi olen unohtanut miten syödään. En saa itseäni liikkeelle. Muumioidun. Mistä tämä tuska nyt taas hyökkäsi? Voiko se olla tuo pimeys? onko mun muutettava päiväntasaajalle pysyäkseni hengissä? Vai mikä hitto mua auttaisi? Ja mun päätä särkee kokoajan niin helvetisti. Ja olen sitäpaitsi alkanut epäilemään että mulla on syöpä, koska imusolmukkeet on ihan turvoksissa.

Beck taas kertoi minun olevan vakavasti masentunut.. yllätysyllätys. Stressinsietokykyni on nolla. Haluaisin jättää kaiken kesken. Vaikka oikeasti tiedän ainakin muutaman asian, mikä mua vetää pohjalle: tämä asunto, tämä pimeys, ihmiset, jotka jatkuvasti puhuvat itsemurhasuunnitelmistaan, masentava musiikki.. etc.. En jaksa miettiä enempää, en jaksa kirjoittaa enempää. Hyvää yötä, rakkaat lukijani, nähkää kauniita unia! Minä palaan painajaisiini.

"menen nukkumaan ja toivon
etten enää koskaan herää
kevätpäivään raastavaan"
-cmx- (Vanha talvitie)