Murtumia..

Sorrun, murrun. Kaadun miekkaani ja jään kadulle vuotamaan kuiviin. Kaikki se mitä teen, on vain vankilan muurien vahvistamista. En halua tätä elämää. En halua elää tällaisessa maailmassa. Tämä maailma ei ole hyvä. Tämä yhteiskunta on paska. Ja kukaan ei tee mitään! KUKAAN EI TEE MITÄÄN! Eikä minusta ole yksin pelastamaan koko maailmaa, väsyn ja kaadun naamalleni asfalttiin. Jään siihen makaamaan, eivätkä ohikulkijat tee mitään, korkeintaan astuvat ylitseni, jos eivät kehtaa päälle tallata. En pysty opiskelemaan, enkä tekemään töitä. En pysty tuottamaan hyödykkeitä. Minusta ei ole mitään hyötyä kenellekään. Olen turhake. Niinkuin joku viisas joskus sanoi (vapaa lainaus): Kun ihminen kokee olemassaolonsa typistyneen tuolin ja pöydän olemassaolon kaltaiseksi, hän tekee itsemurhan. Eikä yhtään auta, että läheiseni sättivät minua, piiskaavat parempiin suorituksiin. Tukehdun kun tajuan, etten tule koskaan yltämään siihen mitä minulta vaaditaan. Päästäkää mut vapaaksi! Tai muuten käy niin kuin Kaija Koon biisissä:


"Se on jotenkin turhaa, viiden minuutin hiljaisuus ja taas kaikki pauhaa
ohikulkijat vain etsii omaa rauhaa
turhan arkinen tilaisuus, viiden minuutin hiljaisuus

Sä menit tippumaan
siltä sillalta ja loppu on legendaa
maksoit itsestäs lunnaat
vai muiden tähdenkö lähdit vapaasti putoamaan
sitten kyseltiin kuka sä oikein olit
sait hetkeksi nimen
ja kaikki oli ohi
hetken huomion sä veit
mutta maailma siihen pysähtynyt ei
maailma siihen pysähtynytkään ei

Se on jotenkin turhaa...

Ei nimeäsi tähtitarhaan
viiden minuutin hiljaisuus vain kaiken kuittaa
sade ruusunlehdet sillalta pois uittaa
turhan arkinen tilaisuus
viiden minuutin hiljaisuus

Se tais olla harhaa
että kun hyppäät
lähdet ylöspäin putoamaan
sitä kaikkensa uhraa
ja ihmiset vain töihinsä pyhiinvaeltaa
sitten todettiin
elämä pidempi on
jos ei tarvi olla kuolematon
hetken huomion sä veit
mutta maailma siihen pysähtynyt ei
maailma siihen pysähtynytkään ei

Se on jotenkin turhaa
kun viiden minuutin tähden elämänsä antaa
ja aivan pokkana aurinko laskee taivaanrantaan
turhan arkinen tilaisuus
viiden minuutin hiljaisuus"