Aamuja sairaalassa..

Kun mikään ajatus ei motivoi minua avaamaan silmiäni. Kun tuntuu, että haluaisi vetää peiton koko maailman yli ja toivottaa suoraan helvettiin hoitajan, joka on kiskomassa peitettä päältäni ja käskemässä minua aamiaiselle. Näitä aamuja on taas ollut liikaa. Mutta nappeja vaan, niin kyllä se siitä. Nannan kanssa (hän siis vieraili luonani, ettei kukaan teistä rakkaat lukijani epäilisi kyseisen henkilön mielenterveyttä;) todettiin, että bentsopöllyssä on oikeastaan ihan mukavaakin tämä elämä välillä.

Edellä mainitun henkilön pyynnöstä kerron myös seuraavan sattumuksen tältä viikolta: Ystäväni piti tehdä minulle manikyyri, mutta koska meillä ei ollut kynsilakanpoistoainetta, lupasi naapurihuoneen tyttönen sitä lainata. Harmiksemme tämä tyttönen lähti kuitenkin suljetulle ambulanssilla. Manikyyri jäi siis tekemättä.

Kaikesta huolimatta omistan maailman hienoimman punaisen pipon :)