Mieletön kaipuu todellisuuteen

Depressiivinen rajatilatyttönen selvittää kulkuansa elämän ja kuoleman rajalla, sekä seikkailee ihmemaassa.

lauantaina, syyskuuta 23, 2006

Olen löytänyt pienen palan RAKKAUTTA!

Olen aina pitänyt maailmaa kylmänä paikkana. Ihmisiä välinpitämättöminä ja julmina, itsekkäinä.

Mutta kävipä tässä päivä muutama sitten niin, että elämääni käveli valopilkku. Hän tuli yllättävältä suunnalta. En olisi koskaan osannut sieltä mitään etsiä. Mutta tämä ihminen ymmärtää minua. Hän antaa minun olla minä ja pitää minua silti upeana. Perinteiseen parisuhteeseen tuskin koskaan päädytään, mutta tunnen itseni kauniiksi, onnelliseksi. Hänen lähellään on hyvä olla.

1 Comments:

Lähetä kommentti

<< Home